The Elder Scrolls -pelisarja tuli aikanaan tunnetuksi laajasta seikkailua tarjoavasta roolipelistä. Sen tarjoama maailma on kiehtonut tuhansia pelaajia tarjoten huikean yksinpelikokemuksen Morrowind-, Oblivion– sekä Skyrim-peleillään. Tällä kertaa Betheshda sekä pelin kehittänyt Zenimax Studios kokeilevat pistää kampoihin niinkin suurille nimikkeille kuin World of Warcraft sekä DOTA. Kyllä, kyseessä on The Elder Scrolls Online.
Käsitteenä MMORPG tarkoittaa moninpeliä massivisen henkilömäärän kanssa samassa pelimaailmassa. Yksinpeleistä poiketen pääpainotuksina ovat yhteistyö muiden pelaajien kanssa sekä taisteluihin osallistuminen. Näin saadaan kokemuspisteitä, jolla kehittää pelihahmoa, sekä varallisuutta, jolla ostaa pelimaailman hyödykkeitä.
Isoja lupauksia?
Elder Scrolls Online lupailee paljon. Sadan tunnin kampanja, laaja pelialue, lukematon määrä tehtäviä, mittavia sisältöpäivityksiä sekä sosiaalista kanssakäymistä. Ensimmäistä lukuunottamatta kyseessä on siis eräänlainen elämäsimulaattori. Pelibisneksessä nykytrendinä näyttää olevan mahdollisimman iso ominaisuuksien luettelo, ei niinkään pelimekaniikan toimiminen. Selviytyykö The Elder Scrolls Online lupauksistaan tarjota lähes loputon ja immersiivinen pelikokemus?
Tuttuun tapaan liikkeelle lähdetään hahmovalinnasta. Luonnollisesti roduilla on erilaiset kokemuspuut, joita kehittää, mutta hahmospesifejä taitoja on niin vähän, ettei rodun valinnalla ole juuri merkitystä. Varsinkin, kun hahmonkehitykselle on annettu todella vapaat kädet. Kokemuspisteitä annetaan reilulla kädellä, eikä kokemuspuita rajoiteta. Tämä mahdollistaa vaikkapa kahden käden aseilla varustetun panssaroidun maagin luomisen.
TES-maailman tuttuun tapaan peli alkaa vankityrmästä, josta ulos päästyä päästään ihmettelemään pelin tarjoamaa sosiaalista antia. Maailma on täynnä kanssapelaajia, joiden juoksenteleminen näyttää hupaisalta ja päättömän näköiseltä. Syy tähän löytyy sekä pelin verkkoviiveestä sekä animaatioryhmän laiskuudesta.
Suuri on kaunista?
Animaatiot, grafiikka, äänimaailma sekä ääninäyttely eivät mullista kenenkään tajuntaa, mutta ovat osittain parempaa, kuin mitä kilpailijoillaan on tarjottavanaan. Nimekkäistä ääninäyttelijöistä ei saada kaikkea irti ja pelin ”tekstiseinä” provosoi pelaajia skippaamaan muutenkin eleettömästi animoitujen hahmojen ääninäyttelyn niin nopeasti kuin vain suinkin on mahdollista.
Pelin tehtävissä on tarjontaa, mutta esimerkiksi Skyrimin tasoisiin tehtäviin ei päästä koskaan. Tehtävien käsikirjoitus on kiireellä tehdyn oloista. Suurin osa tehtävistä onkin vaatimatonta tasoa, joka ei pidä mielenkiintoa yllä. Onneksi poikkeuksiakin toki löytyy. Tämän lisäksi jo suoritettuja tehtäviä ei pysty tekemään kaverin kanssa, mikä syö moninpelikokemusta melkoisesti. Tosin kannattaa muistaa, että peliä tulee helposti verrattua sarjan edellisiin osiin, jotka olivat vain yksinpelejä. Oblivion ja Skyrim olivat pelejä, jotka saivat genrelle lukemattoman määrän uutta pelaajakuntaa, ja pelistudio yrittää nyt samaa uudelleen. Pelisarjaa aiemmin pelanneet kokenevat pelin tylsäksi, rumaksi ja sisällöttömäksi ensituntien aikana, elleivät ole koskaan tutustuneet MMORPG-peligenreen. Bethesdan saavutus oli helpompi, sillä se houkutti yksinpelaajia vaihtamaan genreä. Nyt sen pitää myös houkuttaa yksinpelaajat pelaamaan moninpeliä.
Tästä voi olla haittaa menestymiselle, varsinkin kun muutenkin bugeistaan tunnettu pelisarja laajenee näin käsittämättömäksi maailmaksi, jolloin pelissä esiintyvät virheet ovat väistämättömiä. Tuotos sisältää valitettavan suuren määrän pelivirheitä, joista useat rikkovat tehtäviä tai pakottavat pelaajan käynnistämään pelin uudelleen. Luonnollisesti pelaaja kirjautuu sisään peliserverille, joten ilman internet-yhteyttä ei voi pelata. Peliserverit tuntuvat ajoittain olevan ruuhkaisia, jolloin joinain aikoina sisäänkirjaus saattaa epäonnistua monta kertaa putkeen. Tämä syö varmasti aloittelevan pelaajan motivaatiota palata pelin pariin.
Turpakäräjät
Uusi Elder Scrolls tuntuukin lähinnä betaversiolta, mutta toki pelikokemusta parannetaan jatkuvasti. Ongelmistaan huolimatta se tarjoaa hurjasti tekemistä. Pelaajalta vaaditaan oma-aloitteisuutta, mikä käytännössä tarkoittaa tutkimista. Tehtäviä joutuu itse etsimään, eikä niitä tarjota pelaajalle suoraan. Karttakompassi näyttää vain lähellä olevat kiinnostavat kohteet. Tämä tarkoittaa suuren pelialueen läpiratsastelua ja jokaisen kylän ja farmin sekä metsän koluamista. Tutkiminen on hauskaa siihen asti, kunnes hahmolle ei löydy enää tehtäviä, jotka sopivat kokemustasolle. Mikäli kokemustaso ei riitä, tehtävä on mahdoton ilman kanssapelaajien apua. Ja hahmoa joutuu kehittämään tekemällä samoja luolastoja uudelleen.
Kokemustaso nousee hitaasti, joten pelaajalta on löydyttävä aikaa rutkasti, jotta pelaaminen etenisi. Taistelumekaniikka on samankaltainen kuin sarjan aiemmissakin peleissä. Mukaan on tuotu aktiivinen torjunta sekä keskeytyslyönti, jolla vastustajan loitsimisen tai hyökkäyksen voi purkaa. Mukana on myös superhyökkäys joka latautuu ajan mittaan. Tämä vaatii, että pelaaja kehittää tiettyä kykypuuta.
Taistelu kärsii verkkoviiveestä, minkä vuoksi omalla ruudulla tehdyt asiat rekisteröityvät serverille myöhemmin, jolloin teet hyökkäyksesi todennäköisesti hitaammin kuin lähempänä peliserveriä oleva vastustajasi. Tästä johtuva lyöntien rekisteröimättömyys, väistöjen ajoitus ja tästä johtuva kuolema turhauttaa välillä suuresti. Tosin tätä ongelmaa esiintyy luonnolisesti muillakin pelaajilla.
Taistelutuntumaa ei juuri ole. Välillä tuntuu kuin kaksi näyttelijää löisi toisiaan. Iskut tekevät vahinkoa mutta tuntumaa ei välity, sillä iskut eivät näytä menevän oikeasti perille. Taktisesti peli kyllä haastaa kokeilemaan erilaisia jippoja, sillä hahmoluokasta huolimatta on pidettävä huolta, etteivät stamina, magia tai energia lopu kesken. Pelihahmosta huolehtiminen tulee hyvin esille pelattaessa vaikkapa neljän pelaajan luolastoja, jossa hyvällä tiimityöllä pysyy hengissä.
Tuomio
Pelin suurin anti löytyy suuresta Cyrodiilin alueesta, jossa pelaajat ottavat mittaa toisistaan tutulla pelaaja vastaan pelaaja -kaavalla – tai ennemminkin kyseessä on valtakunta vastaan valtakunta, jossa pelaaja edustaa yhtä sotilasta. Kartalta löytyy linnakkeita, kyliä sekä muita valtausta vailla olevia rakennuksia. Yksin tehtävään ei kannata lähteä, sillä kaksi samalla tasolla olevaa vastustajaa kukistaa helposti yhden vastaavan pelaajan. Näin ollen kannattaakin kerätä useamman pelaajan porukka, jolla hyökätä. Valloitetusta kohteesta palkitaan varusteilla ja valtakunnan parhaiten suoriutunut taistelija ylennetään keisariksi.
The Elder Scrolls Online tuntuu juuri siltä, mitä se onkin, pelinkehittäjän ensimmäiseltä genren keitokselta. Sattumia löytyy, eivätkä mausteet ole ihan kohdallaan, mutta sille varmasti löytyy oma harras pelaajakuntansa, joka rakastaa peliä sen puutteista huolimatta. Kuukausimaksujen poistaminen oli hyvä päätös, mutta toi mukanaan läjän mikromaksuja, keräilyversioita ja premium-jäsenyyttä, joilla yritetään rahastaa pelaajia. Pelin tavallisen version ostaneet saavat rajatun hahmojen rotuvalikoiman ja joutuvat ostamaan kalliin hevosen, toisin kuin ennakkotilanneet tai erikoisversion ostaneet pelaajat.
Kuten tiedetään, itsensä voi hinnoitella pois markkinoilta, ja pelistudio liikkuu nyt sillä harmaalla alueella. Se tuntuu halajavan isoa pelaajakuntaa ensimmäiselle pelilleen ja hinnoittelee jopa peliversiot niin, että tavallisen version pelaajat eivät saa välttämättä samaa pelikokemusta kuin erikoisversion ostaneet. Tilannetta voisi verrata tappelupeliin, jonka perusversiossa taistelijoita on kolmasosa vähemmän kuin keräilyversiossa, johon saa vielä ennakkotilausbonuksena taistelijan, jota ei saa mistään muualta.
The Elder Scrolls Online on hyvä yritys. Sillä on paljon tarjottavanaan, ja se sisältää uskomattoman kokoisen pelimaailman, josta ei varmasti lopu tekeminen ihan heti. Kasuaalipelaajalle peli saattaa olla liian laaja ja monimutkainen, mutta yksinpelikampanja on mahdollista läpäistä ilman kenenkään apua – vaikkakin tämä tulee varmasti olemaan haastavaa. Graafinen anti sekä äänimaailma jättävät toivomisen varaa, ja jotkin pelin virheet sekä yhteysongelmat aiheuttavat harmaita hiuksia. Pelimaailma kuitenkin vetää mukaansa, ja genren ystävät ovat varmasti kotonaan. Skyrimin ystävät, jotka hakevat samaa pelikokemusta, pettyvät varmasti, enkä suosittele pelkästään sen takia peliä hankkimaan. Peli on ajoittain tylsä, mikäli siihen suhtautuu kuin yksinpeliin. Moninpeli-elementti tuo siihen paljon sisältöä ja yhteisöllisyyttä, joka siitä kiinnostuneen kannattaa huomioida.
Ei tämä huono peli ole. Se ei vain ole kaikille.