Vetää vakavaksi. Serious Sam on tarjonnut itseään kaupan hyllyltä jo yli vuosikymmenen. Kova saavutus mille tahansa pelisarjalle. Hienosti on SS onnistunut paketoimaan itsensä kerta toisensa jälkeen. ja jälleen vedetään uudet paperit paketin peitoksi. Pelisarjan ensimmäiset osat saivat uudet kasvot HD-version muodossa joku vuosi sitten. Nyt kaksikko on tarjoillaan SS 3:n ja indietalo Mommy Gamesin Double D XXL:n kanssa samalla levyllä, johon on mahtunut mukaan myös Niilin Jalokivi -lisäosa. Koko paketin sisältö on ollut saatavilla Live Arcadesta, eli mitään uutta sarjan faneille ei heru.
Vakavissaan
Kun arkeologit löytävät muinaisen sivilisaation edistynyttä teknologiaa Egyptin pyramidien liepeiltä, harppaa ihmiskunta kohti tähtiä. Avaruudesta kuitenkin purjehtii vastaan rotu, jolla on pahat mielessä ja kovat piipussa. Alkaa turpajuhla, jossa ihmiskunta on vastaanottavana osapuolena. Viimeisenä keinona reilusti kuntoisuusmerkkejä kerännyt Sam lähetetään menneisyyteen tekemään napakka isku vyön alle. Juoni on lähes muuttumaton pelin jokaisessa inkarnaatiossa, ja kieltämättä toimittaa sen, mitä siltä odotetaankin. SS ei tavoittele tarinankerronnallista kärkeä, vaan laittaa kaikki panokset puujalkahuumoriin ja räiskintään. Vaikka Samit eivät lukeudu virkamiespelaajan A-listalle, tekee pelisarja tunnollisesti sen, mitä lupaakin. Reflekseihin vetoava räiskintä on jokaisessa pelissä viety tappiin ja huumori saa kotispedet takomaan otsaa.
Poislukien SS Double D XXL, pelit ovat ensimmäisen persoonan räiskintöjä. Niissä pelin ydin on sama, ja uutta on vaikea löytää. Vaikka SS 3 onkin kaikilla teknisillä osa-alueilla parampi kuin kaksi ensimmäistä osaa, pelillisesti sillä ei ole mitään uutta tarjottavaa. Muinaisen Egyptin maisemat istuvat joka pelissä lujassa, ja samoin tekevät hirviöt. Kuka kaipaa vaihtelua, kun tarkoitus on paahtaa yhä kasvavalla arsenaalilla vihollista päin? Pelit ovat käytännössä kaiken velkaa Quakelle ja Duke Nukemille. Kerätään aseita, ammuksia ja erikokoisia suojabonuksia aivan kuten esikuvissa. Dukesta tuttua ovat ontuvat huumoriheitot, joita on joko riimitelty kornisti tai ne saavat kuulijan muulla tavalla vaivautumaan. Kumma kyllä, aikansa Samin seurassa viettettyään, alkaa myös paljastua sarjan menestyksen salaisuus. Aivoton räiskintä on perhanan hauskaa. Avaruudenkansa on ärsyttävää ja huvittavaa samaan aikaan, ja sitä on tyydyttävää ajaa aseilla soseeksi. Harvoista peleistä löytyy myöskään yhtä valtavia loppubosseja. Pelien äänimaailma on ohut kuin silkkipaperi. Musiikki on kömpelöä heviä, jossa raskaus löytyy kuuntelukokemuksesta. Ääniefektit ovat myös linjassaan surkeat. Muutamaa iloista poksahdusta lukuunottamatta äänet ärsyttävät. Pyssyt eivät tarjoa voiman tunnetta ja moottorisahakin pärisee kuin leluauto pattereiden lähestyessä loppuaan. Lue Slayah85:n syventävä arvostelu täältä.
Kupit kukkuraiset
Serious Sam Double D XXL on mainio pikku poksuttelu kahdelle pelaajalle. Huumori on viety pisimmälle, ja itsellekin osataan jo nauraa. Tappamisen reimu on väkevää kuin herätysjuhlien yhteislaulu. Kyynel kihosi vanhalla silmään, kun kuopasta piti poistua tekemällä tarpeeksi korkea ruumiskasa. Nemesis The Warlock vilkutti ja iski silmää jostain muistojen puutarhasta. Pelistä puuttuu online co-op, mikä on vähän kummallista. Elämänkumppanit harvoin suostuvat tämän tyyppiseen iloitteluun, joten pelikaveri olisi hyvä ollut hakea linjoja pitkin. Helmikuussa Kille otti pelistä lukko-otteen. Lue kyseinen arvostelu täältä
Kokoelmassa on paljon tavaraa sille, joka ei ole tosikko-Samiin ehtinyt tutustua. Jos pakettiin kuuluvia hankintoja on ehditty jo XBLA:sta tehdä, kannattaa miettiä, saisiko puuttuvat edelleen sieltä halvemmalla. Pelit muodostavat kivan kokonaisuuden, mutta tosikoille nousee uloke otsaan melko nopeasti. Ei näitä ihan hirvittävän paljoa kerralla jaksa. Uusi Serious Sam -kokoelma jo lienee piirustyspöydällä. Joku niitä aina tuntuu ostavan.