Ihmiskunta on asuttanut Marsin ja yhteys Maahan on katkennut ajat sitten. Karun ja kivisen planeetan pinnalla ja uumenissa käydään sotaa vedestä. Päivisin auringon korventavat säteet pakottavat ihmisen asustamaan suojaisiin ja varjoisiin tiloihin, sillä pelkästään ulkona oleminen tietäisi hengiltä paistumista. Tavallisen ihmisen elämää ei kaikilla ole, sillä osa on kärsinyt mutaatioista ja osalla taas on pelin nimen mukaisesti Technomancerin kyvyt. The Technomancer heittää pelaajan juuri valmistuneen Zacharias Mancerin sähköisiin saappaisiin ja tutustumaan ainutlaatuisten Technomancerien elämään.
The Force is strong in this one
Pelin tapahtumat ajoittuvat 200:n vuoden päähän siitä, kun ihmiskunta asettui asumaan Marsiin. Yhteys Maahan katosi kauan aikaa sitten, mutta Technomancerit ovat sinnikkäästi yrittäneet palauttaa yhteyttä esi-isiensä kotiseudulle. Pelaaja saa ohjattavakseen Technomancereista tuoreimman, joka juuri pelin alkaessa saa ylennyksen kokelaasta upseeriksi. Technomancerit ovat ikäänkuin eräänlaisia sähkömaageja, joiden suonissa virtaa Fluid-nimistä ainetta, jota hallitsemalla pystyy sähkövirtaansa hyödyntämään monin eri tavoin, kuten taisteluissa vahingon tuottamiseen ja siltä suojautumiseen. Kyvyillä on kuitenkin hintansa, sillä Technomancereita pelätään tavallisen kansan keskuudessa. Vastapainona löytyy myös kunnioitusta, sillä Mancerit tekevät paljon tärkeää työtä kansan hyvinvoinnin eteen.
Roolipeli kun on, antaa Technomancer mahdollisuuden muokata hahmoa. Hahmonluonnista jäi hieman löysä maku, sillä se ei käytännössä anna vaihtaa kuin hahmon pään ulkomuotoa. Roolipelille tyypilliseen tapaan olisi ollut mukava muokata hahmosta enemmän omanlaisensa. Toisaalta taas, peli keskittyy enemmän tarinaansa kuin RPG-elementteihinsä. Hahmonluonnin jälkeen loppupeli onkin enemmän tai vähemmän omissa käsissä, sillä monipuolinen kehityspuu antaa juuri oikeanlaiset avaimet sankarin muokkaamiseen. Kolme erilaista lähitaistelutyyliä sekä sähkökyvyt voi muovata itselleen sopiviksi alusta alkaen. Taistelutyyleinä on kahdenkäden keppiä heilutteleva Warrior, pampulla ja kilvellä varustettu Guardian sekä veistä heilutteleva ja pistoolilla räiskivä Rogue. Pelkästään sähkökykyihin perustuva Technomancy lasketaan myös taistelutyyliksi, mutta sen rooli vaikuttaa enemmänkin olevan vain taistelussa oleva apu. Jokaisella tyylillä on omat vahvuudet ja heikkoudet, ja tyyliä voi vaihtaa lennosta vaikka kesken taistelun.
Näyttää samalta vaan ei ole sama
Alun valan vannomisien ja muodollisuuksien jälkeen Zacharias päästetään tutustumaan kotikaupunkinsa Ophirin elämään ja ottamaan vastuuta tuoreena Technomancer-upseerina. Ophir on jaettu muutamaan eri kaupunginosaan, joiden välillä voi kulkea pariakin eri kautta. Alueet ovat hyvin rajattuja putkimaisia ja sokkeloisia väyliä, eikä pääsankari osaa hyppiä, joten navigointi tuntuu hyvinkin ahtaalta. Onneksi pientä helpotusta tuo liipaisimesta avautuva minikartan zoomaus, jonka avulla oikean paikan etsiminen ei tunnu yhtä tuskaisalta. Tosin tällöin ei tule huomioitua ympäristöä juurikaan. Tätä tuskaa korostamaan on vieläpä suunniteltu läjäpäin tehtäviä, jotka laittavat pelaajan vain ravaamaan ympäri karttaa tyylillä ”juttele tälle ja tälle, ja palaa sitten tänne”. Toisaalta ympäristön tutkailu onkin yhdentekevää, sillä graafisesti peli tuntuu olevan jämähtänyt 2010-luvun alkupuolelle. Mitään ihmeellistä silmänruokaa se ei siis tarjoile, ja onkin parhaimmillaan vain ihan ok -tasoa. Tähän kun vielä lisää puuduttavan ja yksitoikkoisen taustamusiikin, ei elämys ole mitenkään miellyttävä.
The Technomancerin parhaimpana vahvuutena tuntuu olevan sen tarina. Vaikkei se aivan parhaasta päästä olekaan, on siinä monia mielenkiintoisia säikeitä ja syviä uria. Hahmolta löytyvä karmamittari ja tehtävien kiperät päätökset muovaavat tarinaa ja pelin tapahtumia sekä hahmoja oivallisesti. Suhteet eri ryhmien ja henkilöiden välillä tuovat oman mielenkiintoisen lisäyksensä pelin tarinaan. Zacharias saakin mukaansa korkeintaan kaksi liittolaista taistelemaan rinnallaan. Hyvät suhteet näihin tuovat erilaisia hyötyjä taisteluihin. Tosin näiden apu taisteluissa on lähinnä sitä, että ovat vihollisten kohteena sillä välin, kun pelaaja iskee selustasta.
Maata etsimässä
Pelattavuus The Technomancerissa on vain hyvää keskitasoa. Taistelut käydään yleensä vain tyylillä ”iske, väistä, iske, väistä, iske” eikä niihin juuri sen taktisempaa otetta saa. Hahmo ei myöskään aina vastaa ajoissa näppäinkomentoihin, vaan saattaa heittää ylimääräisen väistöliikkeen hyökkäyksen sijaan, ja senkin aivan väärään suuntaan. Parhaimmillaan taistelut ovat ihan hauskaa mättöä, mutta aiheuttavat toisinaan turhautumista hankaluudellaan ja puuduttavuutta yksitoikkoisuudellaan. Taisteluiden ulkopuolinen liikkuminen toimii pääosin kuten pitääkin, mutta herkempi liikkuminen, kuten vihollisruumiin lootin keräämiseen tähtääminen on todella tarkkaa puuhaa, sillä Zacharias ottaa pienimmästäkin tatinliikahduksesta juoksuaskeleen. Onneksi sentään pelin valikot toimivat sujuvasti, eikä niiden navigointi tuota juurikaan tuohtumusta.
Kaikessa keskinkertaisuudessaan The Technomancer osaa olla viihdyttävä tarinapohjainen roolipeliseikkailu ─ etenkin jos tykkää BioWaren pelisarjoista. Etenkin Knights of The Old Republicin tuntu on vahvasti läsnä. Harmi vaan, että teknisesti The Technomancer tuntuu jämähtäneen samalle vuosikymmenelle. Pelissä olisi ollut paljon potentiaalia vuoden parhaaksi roolipeliksi, mutta sitä ei osattu käyttää hyödyksi millään mittarilla. Syynä ehkä melko vähän alalla toiminut kehittäjä Spiders, jolta ei juuri kovin menestyksekkäitä pelinimikkeitä ole nähty. No, toivoa sopii, että tästä oppineena näemme tulevaisuudessa jatko-osan, jossa virheistä on opittu ja vahvuuksia voimistettu edelleen.