Orpopoika Monroen Äiti oli parempi aloittamaan asioita kuin saattamaan niitä valmiiksi. Häneltä jäi yli 300 keskeneräistä taulua jäljelle. Monroe sai kuitenkin pitää niistä vain yhden orpokodissa. Hän valitsi Äitinsä suosikin, Keskeneräisen Joutsenen eli The Unfinished Swan -taulun. Mutta sinä yönä Monroe huomasi Joutsenen kadonneen taulusta. Niinpä hän otti Äitinsä hopeisen maalisiveltimen ja seurasi Joutsenen jälkiä pienelle ovelle, jota Monroe ei ollut ennen nähnyt.
Jääkarhu pohjoisnavalla
Näillä sanoilla alkaa The Unfinished Swan, Giant Sparrow -pelitalon tarumainen orpopojan seikkailu. Astuessaan ovesta sisään, pelaaja kohtaa valkoisen maailman ilman mitään vinkkiä minne mennä ja mitä tehdä. Ainoa kiinnekohta on ruudun keskikohdassa oleva kohdistusmerkki, pyöreä pieni ympyrä.
Hetken pähkäilyn jälkeen löytyvät oikeat ohjainnäppäimet ja mustat maalipallot alkavat lentää ilmassa värjäten ympäristöä ja tuoden muotoja esiin. Liikaa maalia ja kaikki on mustaa, liian vähän ja saattaa jäädä joku paikka huomaamatta. Maiseman paljastaminen on yllättävän hauskaa ja välillä ihmetteleekin omaa ympäristön hahmotuskykyä; kuinka pienillä vinkeillä pystyy navigoimaan luotettavasti eteenpäin.
Jos peli kuitenkin olisi vain pelkää ympäristön maalailua mustaksi, niin tuskin kukaan jaksaisi kovin kauan innostua ja kyllästyminen olisi piankin odotettavissa. Pelkkien maalipallojen heittelyyn ei onneksi tarvitse tyytyä, sillä ratkottavana on pulmia miten päästä pelissä etenemään. Kun maaliläiskeiden avulla on päästy eteenpäin, alkaa maisemakin muuttua ja näkyviin tulee muotoja ja värejä. Musta maali vaihtuu veteen, jolla on oma tarinaa eteenpäin kuljettava tarkoitus.
Antero Vipunen
Tarina etenee eri vaiheiden kautta hyvinkin erilaisissa ympäristöissä ja pulmat vaihtelevat ympäristöjen mukaan. Alun maalipallojen heittelyn sijaan pitää esimerkiksi selvitä pimeässä maisemassa vain pienen valonlähteen avulla, jota liikutetaan tönimällä sitä maaliroiskeilla haluttuun suuntaan. Jos valonlähde on liian kaukana, kuolo korjaa pelaajan. Itselleni juuri nuo pimeäkentät olivat hyvinkin painostavia, joten pelin ikäraja 7+ tuntui välillä jopa hieman alhaiselta.
Muutama pulma aiheutti myös turhautumista, esimerkiksi pelin loppuvaiheilla tuli vastaan ongelma, mikä piti selvittää tietyn lyhyen ajan kuluessa; ja kuinka ollakaan kun pulma ei selvinnyt ja kuolema tuli, niin peli jatkui uudestaan heti samasta kohtaa. Muutama sekunti aikaa ratkoa tehtävä eikä ympäristöä ehdi edes kunnolla tutkimaan ennen uutta kuolemaa, niin se jos mikä aiheutti otsasuonen pullistelua. Onneksi pelissä voi aloittaa luvun alusta, eivätkä yksittäiset luvut ole kestoltaan kovin pitkiä. Kaiken kaikkiaan koko pelin läpäisee yhdessä illassa, ellei eksy liikaa sivuraiteille tai yritä löytää kaikkea kerättävää.
Tyhjä reppu
Pelissä ei oikeastaan ole muuta kerättävää kuin ilmapallot, jotka ovat tavallaan pelin valuuttaa. Ilmapalloilla voi ostaa eri ”leluja” – eli Toys kuten valikossa ilmaistaan – vaikkapa kyvyn pyyhkiä kaikki tuotoksensa pois; kyky, mikä ei välttämättä ole niin huono miltä se kuulostaa. Kerättäväksi voidaan toki laskea myös tarinaa avaavat seinäkuvat, joita saa esille löytäessään kullanvärisen kirjaimen.
Pulmat tuovat peliin vaihtelua ja se pitää mielenkiintoa yllä. Erityyliset ongelmat ja niiden ratkaisut pelin graafisen ilmeen lisäksi nostavat The Unfinished Swanin tusinapelien yläpuolelle. Jos pulmienratkonta ja unenomainen tunnelma kiinnostaa, niin peliin käytetty ilta ei tuota pettymystä. Onhan pelissä jopa sanoma, mutta jätetään se selvitettäväksi peliä pelaaville.