Maxisin tuottama ja Electronic Artsin julkaisema the Urbz: Sims in the City jatkaa simien paimentamisen merkeissä, mutta vaihteeksi uudistetun konseptin voimin. Tämänkertaisessa elämän simulaatiossa peli on ottanut jokusen mutkan suoraksi edellisosiin verrattuna. Perheen perustaminen ja totalitäärisen kontrollin tarve simin tarpeista ovat muun muassa poissa. Muutokset takaavat matalamman lähestymiskynnyksen pelin aikaisempiin osiin tutustumattomille tai niiden laajamittaisuuteen ärsyyntyneille. Sim-elämän tarkoitus on nyt ajan hengen mukaisesti olla simppelisti kaupungin kaikkein tunnetuin ja arvostetuin otus.
Master of Puppets
Urbzissa keskitytään sosiaalisuuteen eri alakulttuurien kesken tai pikemminkin niiden sisällä. Valittavana on läjä erilaisia imagollisia ja aatteellisia ihmisryhmän edustajia; goottipunkkareista aina materialistisen kerman kautta angstisiin taidepiireihin. Pelin kulkuun hahmoluokan valinta ei vaikuta muuten kuin alueiden avautumisjärjestyksen osin, mutta optiohan tämäkin. Myös oman simin ulkonäkö vaatii kussakin kaupunginosassa vallitsevan alakulttuurin mukaisen päivityksen tiettyjen tehtävien läpäisyyn, joten pieni on loppujen lopuksi valinnan hupi. Ulkonäön muokkaamisen saralla valinnanvaraa löytyy silti mukavasti kussakin tyylisuunnassa ja varmasti tämänlainen puuhastelu löytää jälleen ystävänsä.
Valittavana on yhdestä neljään hahmoa per peli, joita kaikkia yhdistää sama vuokra-asunto. Taas kerran on pidettävä huoli tutuista seikoista. Nälkä, unen tarve, vessahätä ja yleinen viihtyvyyden aste vaativat ajoittaista tarkkaavaisuutta. Sim osaa kuitenkin tarpeiden yllättäessä hoitaa itsekin asiansa, joten eloon voi keskittyä nyt rennommin.
Kursorilla sohitaan pitkin pelimaailmaa, minne mennä ja mitä tehdä. Sosiaalisissa tilanteissa määritellään mitä kulloinkin sanotaan ja kuinka käyttäydytään. Erilaisia simille annettuja tehtäviä voi valita useamman, jotka tämä sitten hoitaa järjestyksessä. Toimivaa, vaikkakin hidasta. Onneksi mahdollisuutena on nopeuttaa aikaa, joten löntystely pelialueen toiselle puolelle vaikkapa käsiä pesemään hoituu liipaisin pohjassa hetkessä. Myös ajan hidastaminen löytyy valintana, mutta itse en tuota muutenkin jo hidastempoisessa menossa, edes ajatellut. Vauhtia vaan peliin kuin peliin, vaikka väkisin!
Sosiaalisen puolen ollessa tärkeä elementti, ovat juoruilu, seksuaalinen kähmintä ja muut metkat pätemisen keinot taattua kamaa hahmon nostaessa arvoaan muiden silmissä. Myös inhottavasti käyttäytyville simeille pottujen maksaminen pottuina on mahdollista, mutta vain harvoin kehityksen mukaista. Valinnanvara erilaisten sosialisointitapojen kategorioissa kasvaa paikallisiin tutustumalla ja eri sosiaalitoimintojen onnistuminenkin kullekin vastapuolen simille selviää opittuja vaihtoehtoja selatessa. Esimerkiksi potentiaalisesti ultracool teknotanssi arvonantoa metsästettäessä joko vetoaa tai sitten ei. Joissakin tapauksissa peli ei kerro lopputulosta, vaan se jää pelaajan arvailtavaksi. Ei siis muuta kuin leikkimään!
Leben Heißt Leben
Töissä käydään jälleen, mutta tällä kertaa ihan oikeasti. Jokaisesta kaupunginosasta löytyy jokin duuni, joka pitää parin ylennyksen kautta hoitaa. Työnteko on myös välttämätöntä asunnon vuokran maksamiseen ja tarvittavien härveleiden ostamiseen. Vaikka työt ovat näennäisesti erilaisia, on työnteon toteutus pääpiirteittäin sama. Nappeja hakataan kiihtyvässä tempossa ja mielellään oikeassa järjestyksessä. Mikä innovatiivinen keksintö! Onneksi ärsyttävyyteen asti tässä ei silti päästä, vaan homma on samanlaista säätämistä kuin muukin pelaaminen eikä missään tapauksessa se keskeisin asia. Itse asiassa se toimii mukavana lisänä intensiivisyytensä ansiosta muuten rennompaan pelailuun. Vastuullisemmissa hommissa tarvitsee näpyttelemisen lisäksi pitää huolta esimerkiksi hygieniasta, palveluammateissa ihmisten kanssa sosialisoinnista ja niin edelleen.
Asunnon merkitys Urbzissa ei enää ole sama kuin aiemmissa osissa. Sisustuksesta kiinnostumattomille se tarjoaa eri työpaikkojen etenemismahdollisuuksien vaatimien taidonkehitysten nostopaikan. Härpäkkeitä (ja niiden parannuksia) esimerkiksi kunnon tai vaikka räppärin taitojen kehittämiseen voi ostella kaiken muun mahdollisen tilpehöörin lisäksi jokaisen kaupunginosan kaupasta. Tavaroiden tarjonta kaupassa vaihtelee sijainnista riippuen ja tavoitteita läpäisemällä tuotevalikoima laajenee. Kaikki ostokset tallentuvat näppärästi pelin valikkona toimivaan kännykkään. Ostoksien lisäksi tarkasteltavana tästä oivasta viestintävälineestä löytyvät muun muassa kunkin tutuksi tulleen simin arvonantoasteikko sekä jokaisen alueen päämäärien status. Olisipa elämä myös todellisuudessa yhtä mutkatonta, esimerkiksi kauppatavaroiden kulkiessa kaupasta kotiin kännykässä!
Kaksin aina kaunihimpi?
Kahden pelaajan pelimuotokin pelistä löytyy, mutta tästä ei ole (ainakaan positiivista) sanottavaa monenkaan rivin verran. Tämän option voisi kiteyttää seuraavaan: kaksinpeli on huono. Jaetulla ruudulla, yhteisillä valikoilla ja ilman pelitempon nopeutusmahdollisuutta viihteellinen osuus jää täysin puolitiehen. Ankeaa ja vielä kerran – ankeaa. Kaksinpeliä hakeville: kiertäkää kaukaa! Tietty jostain löytyy masokisteja, joiden mielestä on kivaa hengata kaverin kanssa samassa tilassa ja käydä vaikka tanssimassa diskossa. Jee! Allekirjoittanut ei ainakaan lämmennyt, paitsi sisäisen kiehunnan ansiosta. Haluankin ajatella, että kaksinpeli on mukaan ängennyt bugi, jonka olemassaolon pyrin jättämään tästä lähtien huomioimatta.
Näkyy ja kuuluu
Graafisen ilmeensä puolesta The Urbz näyttää siltä, miltä Sims-pelit ennenkin. Eli värikkäät ja yksityiskohtaiset, hassun hauskasti tilansa mukaan keikkuvat ukot ja akat ovat mukavaa katseltavaa. Kohtuullisen objektirikkaat ympäristöt vielä alle, niin mukavaltahan se näyttää. Kuitenkaan mitään halleluja-elämystä pelin visuaalisuus ei saa aikaan. Osasyynä tähän on tökkivä ruudunpäivitys ja pelin inhottava jumahtaminen välillä latailemaan kesken aktiviteettien. Eri kaupunginosiin tai vaatekauppoihin siirryttäessä latausajat menevät jopa mauttomuuteen asti. Pelin luonteen mukaisesti toimintaa ja vauhtia kaipaamattoman pelaajan aika pidempien lataustaukojen lomassa kuluu kuitenkin leppoisasti, vaikka sitten nenää kaivellen.
Audiopuoli pelissä koostuu sinänsä hauskasta ideasta, jossa kaikki puhe on edellisosien mukaista huvittavaa siansaksaa. Tämä jaksaa viihdyttää (ainakin hetken), jos esimerkiksi ajattelee pelatessaan olevansa ulkoavaruudesta saapuva, ihmisiä dominoiva humanoidi, jonka korvaan mikä tahansa ihmiskieli voisi kuulostaa tältä. Tunnetilat ja äänenpainot kertovat tarpeeksi. Musiikeissa sama juttu siansaksan suhteen, pois lukien Black Eyed Peas -yhtyeen läsnäolo. Vaikka bändin sijoittaminen mielikuvitusmaailmaan onkin ideana ihan hyvä, olisi ollut luontevaa ottaa samalla mukaan useita eri musiikkilajeja edustavia artisteja/yhtyeitä kuin vain tämä yksi. Tämän takia kyseisen yhtyeen mukanaolo vaikuttaa typerältä rahastuskeinolta ja markkinointikikalta. Faneille asia voi tietysti olla toisin. Itse pelin musiikkia löytyy kuitenkin sijainnista riippuen sopivassa määrin. Itseäni hieman huvitti Kraftwerk-fanina kuulla variaatio kyseisen orkesterin kappaleesta The Robots. Muitakin tutun kuuloisia biisivariaatioita pelin kulun ohessa kantautui korviini. Joitain kivoja yksityiskohtia siis äänipuolellakin. Äänipuoli on selkeän kuuloista ja hyvin toteutettua, vaikkakin melko minimalistista. Menee siis kivuttomasti taustalla.
Pelattavuus on leppoisaa, mutta hyvin pian itseään toistavaa. Toki erilaisten yksityiskohtien vaihtelu kaupunginosien välillä on sen verran piristävää, että täysin puuduttavaksi meno ei käy. Kameraongelmat vaivaavat ajoittain ja kursorin liikuteltavuuden kankeus ärsyttää. Mutta eteenpäin pääsee, kuten eräs kuvitteellinen mummo kuvitteellisessa lumihangessa. Eli mitäpä pienistä.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan the Urbz: Sims in the City tarjoaa mukavan letkeää ajanvietettä joksikin aikaa. Uudistetusta konseptista huolimatta sisältö on kuitenkin suurin piirtein sitä samaa vanhaa eli peli olisi kaivannut radikaalimpia muutoksia. Surkean kaksinpelin taas olisi voinut korvata toimiva Xbox Live moninpeli – toivottavasti siitä päästään nauttimaan pelin seuraavassa versiossa.
Jäljelle jää siis ihan kelvollinen, vaikkakin yksinkertainen ja tietyllä tapaa putkimainen, urbaanin ihmiselämän realistisuudesta riisuttu simulaatio. Ja ihan yksin pelattuna!