Thief: Deadly Shadows on kolmas osa Thief-pelisarjassa. Aiemmat osat: Thief: The Dark Project ja Thief II: The Metal Age olivat edesmenneen Looking Glass Studiosin käsialaa, Deadly Shadows taas on pääsuunnittelija Warren Spectorin ja Ion Stormin ideoima ja toteuttama.
Deadly Shadowsissa seurataan edelleen mestarivaras Garretia, tämän suorittaessa erilaisia omistusoikeuden vaihto -tehtäviä. Pelisarja sijoittuu keskiaikaa muistuttavaan aikakauteen, jossa taikuus ja teknologia elävät rinta rinnan. Garret on ollut yleensä pelin eri osapuolien, kuten Pakanoiden, Hammeriittien, tai salaperäisten Keepereiden käsikassara. Deadly Shadowsissa pääjuoni pyörii Keepereiden tehtävien ympärillä, joskin tällä kertaa myös muille osapuolille saa tehdä keikkoja. Pelaaja johdatetaankin pikaisesti pääjuoneen, joka avautuu hitaasti eri tehtävien lomassa. Juonta ei kuitenkaan kuljeteta välianimaatioilla, vaan Garretin kyynisellä kerronnalla, kentistä löytyvillä kirjeillä ja kirjoilla sekä salakuuntelemalla muiden puheita. Joten edellisten Thief-pelien jalanjäljissä ollaan liikkeellä. Ion Storm lähti kuitenkin suunnittelemaan peliä myös niille, jotka eivät ole aiemmin tutustuneet Thief-sarjaan. Juonessa ja tapahtumissa on kuitenkin viittauksia sarjan edellisiin osiin eli veteraanitkin tuntevat olonsa kotoisaksi.
Alkuperäiset Thief-pelit olivat mullistavia omana aikanaan, sillä ne edustivat aivan uudenlaista pelityyppiä, joka vaati viekkautta ja hiiviskelyä. Miten mestarivaras Garret pärjää nykyajan samfishereiden kansoittamilla pelimarkkinoilla, selviää seuraavasta.
Patukka heilahtaa ja rahapussi vaihtaa omistajaa
Suurimpana uudistuksena edeltäjiinsä Deadly Shadows tarjoaa suhteellisen paljon vaihtoehtoja. Nykyään niin muodikasta vapaata seikkailuakin on tarjolla mystisen Cityn kaduilla. Vapaudessa ja kaupungin laajuudessa peli ei kuitenkaan kilpaile muiden vapaa-mallisten pelien kanssa, sillä kaupungin kadut rajoittuvat noin kuuteen pieneen alueeseen. Vaikkakin niissä vietetty aika on vähäistä, tarjoavat ne silti mukavaa piristystä pääjuoneen. Tämä siis siinä tapauksessa, että pelaaja jaksaa tuijottaa tylsää latausruutua. Vaikkakaan latausajat eivät ole suunnattoman pitkiä, ehtii pelaaja monesti ihmettelemään, menikö peli jumiin vai miksi mitään ei tapahdu. Kaupungin läpi on usein pakko matkustaa päästäkseen siirtymään seuraavaan tehtävään. Ensimmäisillä kerroilla se saattaa tuntua kiinnostavalta, Garretin kuunnellessa salaisia keskusteluita rahakätköistä ja murtautuessa kaupunkilaisten koteihin. Ennen pitkää kaupungissa ravaaminen alkaa kuitenkin tuntua puuduttavalta ja takaisin pääjuoneen on ilo palata.
Myös tavaroiden myyminen ja ostaminen on uusittu. Tällä kertaa Garret joutuu jostakin kumman syystä ostamaan tavaransa ja ne säilyvät mukana koko pelin ajan. Ensimmäisissä osissahan pelaajan tavarat resetoituivat jokaisen tehtävän jälkeen ja pelaajaa kannustettiin käyttämään kaikkia välineitään. Tällä kertaa asiat ovat toisin, sillä tavaroita saa aivan liikaa. Niitä ei myöskään tule käytettyä, kun jatkuvasti odottaa jotakin tilannetta, jota ei sitten ikinä tule. Esimerkiksi parannus-eliksiirejä kertyy niin paljon, että pelaaja on lähes kuolematon. Erilaisten välineiden käyttäminen on kuitenkin hauskaa. Garretilla on nimittäin mukanaan laaja arsenaali esineitä, kuten sokaisupommeja, räjähtäviä ansoja, tuttuja vesinuolia, sammalnuolia ja tulinuolia. Edellisistä osista tuttu köysinuoli on kuitenkin poistettu ja sen tilalle ovat tulleet kiipeilyhansikkaat.
Thief: Deadly Shadowsissa voi aiemmista osista poiketen käyttää kolmannen persoonan kuvakulmaa, joskin ainakin minä huomasin sen täysin tarpeettomaksi. Hauska uudistus on myös niinsanottu Body Aware ominaisuus, jossa pelaaja voi katsella omaa ruumistansa ensimmäisestä persoonasta. Tämä tuokin mukavaa tunnelmaa peliin ja yhdistettynä oikeantuntuiseen liikkumiseen se syventää peliä entisestään. Garret nimittäin liikkuu askel kerrallaan, eikä liuu lattioita pitkin, kuten niin monessa FPS-pelissä. Myös tiirikointi-systeemi on uudistettu. Se toimii vasempaa tattia pyörittämällä, kunnes oikea kohta löytyy ja ohjain ilmentää sen tärinällä. Oikean kohdan löydyttyä se laukaistaan oikealla liipasimella.
Pelin ulkoasu ja äänimaailma on upeaa. Varsinkin Dolby Digital 5.1 äänillä pelattaessa Garretin seikkailuiden kolmas osa loistaa. Satunnainen musiikki ahdistaa, ympäristöjen äänet luovat uskottavaa tunnelmaa ja ei-pelaajahahmojen satunnaiset keskustelut ovat loistavia. Deadly Shadowsissa on myös mielestäni hienoimmat valaistusefektit tähän mennessä. Valo heittelehtii kauniisti soihduista ja esimerkiksi soihdulla varustettu vartija asettaa aivan uudenlaisen haasteen, kun pelaajan pitää seurata liikkuvia varjoja. Välillä ulkoasusta joutuu kuitenkin maksamaan, nimittäin ruudunpäivitys tahmaa aika-ajoin häiritsevästi, Deus Exin tapaan.
Miekka heilahtaa ja Garret katuun lakoaa
Jos peliarvostelun tärkeimpänä osiona pitäisi uudistuksia, niin Deadly Shadows saisi huonot arvosanat. Peli itse asiassa muistuttaa aiempia osia pelimekaniikaltaan niin täydellisesti, että välillä unohtaa pelaavansa uusinta osaa. Mutta miksi korjata jotain, joka ei ole rikki?
Kaikkea rikkinäistä ei ole kuitenkaan korjattu. Näihin kuuluu muun muassa vihollisten tekoäly. Aikaisempia osia vaivanneet ongelmat ovat edelleen havaittavissa, esimerkiksi vartijoiden sokeus ja käsittämätön tyhmyys. Jos esimerkiksi käy huitaisemassa vartijaa nuijalla ja tämä ei kaadukaan, on odotettavissa muutaman minuutin hektinen karkuun juoksu. Jos vartija nimittäin kadottaa Garretin näkyvistään, loppuu samalla mielenkiinto takaa-ajoa kohtaan ja vartija palaa normaalirutiiniensa pariin. Vartijat tarjoavat kuitenkin muutaman mukavan yllätyksen, kuten tovereiden apuun hakeminen, jos he näkevät jotain epäilyttävää. Vartijat myös huomaavat avoimet ovet ja puuttuvat esineet. Vaikeimmilla tasoilla haastetta on riittämiin ja puolivillaiset hiippailu-yritykset johtavat varmaan kuolemaan. Tästä päästään kuitenkin pelin pahimpaan ongelmaan, sillä vaikeusaste ei säily tallennuksien ja latauksien välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos haluaa pelata vaikeimmalla vaikeusasteella tehtävän läpi, on sen onnistuttava kerralla. Muutama muukin raivostuttava bugi löytyy. Garret voi esimerkiksi puristua ovien ja avautuvien ikkunoiden väliin kuoliaaksi. Onneksi tallennus on kuitenkin sallittu koko ajan.
Valitettavasti ensimmäisestä osasta tutut Zombiet tekevät myös paluun. Onneksi nämä tehtävät rajoittuvat vain muutamaan, eikä pelaaja ehdi niissä liiaksi turhautumaan. Robotteja ei kuitenkaan näy, mitä voikin pitää suurena plussana pelille.
Taistelusysteemi on edelleen onneton. Vaikkakin pelaajaa yllytetään pysymään piilossa, niin välillä vastaan tulee tilanteita, joissa on pakko hyökätä vastustajan kimppuun edestä päin. Taistelut rajoittuvat nopeasti pelkkään aivottomaan huitomiseen, koska minkäänlaista torjuntaa pelissä ei ole. Garret ei kuitenkaan ole mikään tankki ja varmin keino selvitä tiukoista tilanteista on juosta karkuun, kunnes viholliset hengästyvät. Tämä onkin yksi pelin vahvuuksista, nimittäin hiiviskely ei tunnu rajoitukselta missään tilanteessa.
Muu taistelu, eli selkäänpuukotukset, kolkkaukset ja jousella ampuminen on kuitenkin toteutettu loistavasti. Puukotettaessa tai kolkattaessa Garret nostaa aseen ylös kun pelaaja on oikealla etäisyydellä.
Kolkkaaminen on äänetön vaihtoehto puukottamiselle, jota käytettäessä vartijat karjahtavat tuskissaan ja harovat selkäänsä. Jousella ampuminen taas ei ole kokenut uudistuksia ja on realismissaan ja erikoisuudessaan edelleen omaa luokkaansa. Jousella ammuttaessa tähtäimenä toimii nimittäin vain jousessa kiinni oleva kehikko ja ammuttaessa on otettava reilusti ennakkoa. Liian pitkän jännittämisen jälkeen Garretin käsi alkaa vapista ja osuminen vaikeutuu huomattavasti. Nuolen voi laittaa takaisin nuoliviineen päästämällä liipasimen hitaasti ylös.
Loppusanat
Mestarivaras on palannut ja Thief-pelisarja on saanut arvoisensa jatko-osan. Vaikkakin pelissä on muutamia miinuspuolia, niin silti positiiviset puolet jyräävät ne allensa. Tämän tyylinen näennäisen vapaa seikkailu, tiukan tehtäväjaon sijaan tuntuu tuovan pelille paljon yhtenäisemmän tuntuman. Tunnelma on edelleenkin pelin parasta antia. Vaikka Garret ei pärjää esimerkiksi Sam Fisherille akrobatiassa, on hän silti paljon kiinnostavampi hahmo kyynisine kommentteineen ja vähemmän jaloine päämäärineen.
Thief: Deadly Shadows on loistava peli jokaiselle todellisen hiiviskelyn ystävälle. Jos tämänkaltainen aihepiiri kiinnostaa vähääkään, kannattaa Garretin seikkailuja kokeilla.