This War of Mine: The Little Ones

This War of Mine on sotapeli, mutta täysin eri perspektiivistä kuin on totuttu näkemään. 90-luvun Bosnian sodan ja Sarajevon piirityksen innoittamana tehty peli nähtiin Valven Steam-palvelussa jo vuonna 2014, ja nyt konsolitkin saivat oman versionsa lisänimellä The Little Ones varustettuna. The Little Ones on pohjiltaan sama kuin alkuperäinen peli, mutta tällä kertaa mukaan sodan kauhuja todistamaan on tuotu lapsia. Lapset näkevät maailman ja sodan aivan eri tavalla kuin aikuiset, mutta silti ne ovat vain lapsia ja leikkivät, nauravat ja itkevät kuten normaalistikin. Selviytymisellä on yhä suurempi hinta, mutta kuinka pitkälle olet valmis menemään pienten selviytyjien vuoksi?
Kaikki olemme vain ihmisiä

Peli sijoittuu fiktiiviseen, mutta Bosnian sodan innoittamaan kaakkois-eurooppalaiseen Pogorenin kaupunkiin, joka kärsii sodan kauhuista. Kaupunki on piiritettynä, kun armeija ja kapinalliset ottavat sotilaallisesti yhteen. Totutusta tavasta poiketen ei keskitytäkään itse sotaan, vaan sen uhreihin. Suurimpina uhreina ovat siviilit, täysin tavalliset ihmiset, jotka joutuvat kärsimään muiden konflikteista. Pelaaja laitetaankin ohjastamaan kahdesta neljään selviytyjää, joiden täytyy tehdä jopa epäinhimillisiäkin uhrauksia selviytyäkseen sodan kauhuista.

Peli arpoo aluksi kahdesta neljään erilaista henkilöä, joita pelaaja pääsee ohjastamaan. Vaihtoehtoisesti voi itse valita haluamansa hahmot. Jokaisella henkilöllä on yksi tai kaksi ominaisuutta, jotka voivat auttaa tai hankaloittaa selviytymistä. Esimerkiksi TV:stäkin kuuluisa kokki osaa valmistaa ruokaa vähemmillä resursseilla kuin muut ja huippujalkapalloilija juoksee ripeämmin. Huonompia ominaisuuksia ovatkin sitten esimerkiksi vanhuus, jonka myötä sairastuu helpommin kuin nuoremmat ihmiset. Selviytyjien lisäksi peli arpoo rakennuksen, jossa he asuvat. Aluksi talosta löytyy hieman materiaaleja, joilla pääsee alkuun. Pelin strategisin piirre nousee tässä kohtaa esiin, kun täytyy miettiä missä järjestykseesä taloonsa rakentaa mitäkin. Jokainen asia on elintärkeä. Varsinaisen tarinamoodin lisäksi löytyy niin sanottu hiekkalaatikkomoodi, jossa voi nimeä ja luonteenpiirteitä myöten määritellä oman hahmonsa, sekä kuinka pitkään peli kestää ja kuinka vaikea se on. Tällä saa peliin hieman omaa perspektiiviä, kun lisää itsensä näköisen ja oloisen henkilön selviytymään sodan kauhuista.

Lisänimensä mukaisesti lapset ovat This War of Minessa isossa osassa. Lapset näkevät sodan ja tilanteen eri perspektiivistä kuin aikuiset, joten heidän kanssaan tulee toimia hieman eri tavalla. Pienokaiset eivät yleensä murehdi maailman menoa, mutta ihmettelevät ja surevat herkemmin ympärillään tapahtuvia ilmiöitä, kuten esimerkiksi asuintoverin saamaa ampumahaavaa tai mikä pahempaa, resurssinkeruureissultaan palaamatta jäänyttä isäänsä. Alkuun lapset eivät osaa tai saa itse tehdä mitään hyödyllistä, ellei joku aikuinen käytä aikaansa opettamiseen. Voi siis tuntua siltä, että lapset ovat yhteisön kannalta turhia. Ylläpito on kuitenkin halvempaa, sillä yhdellä ruoka-annoksella pienokainen pärjää pidemmän aikaa kuin aikuinen. Silti sitä huomaa uhraavansa vähäiset ruoat ja lääkkeet ensimmäisenä lapselle, vaikka joku aikuinen niitä kipeämmin tarvitsisi.

Mikä on selviytymisen hinta?

Selviytymisen avainkysymys on resurssit. Ruokaa tarvitaan pitämään nälkä loitolla, lääkkeitä tarvitaan parantamaan taudit nopeammin, siteitä tarvitaan haavojen hoitoon ja kaikenlaisia rakennustarpeita tarvitaan oman turvapaikan kehittämiseen ja ylläpitoon. Päiväsaikaan kaduilla soditaan, joten ulos ei uskaltauduta. Resurssien hankinta tehdäänkin yöaikaan, kun on turvallisempaa liikkua. Keräilyreissuun valitaan yksi henkilö, joka hoitaa vuorollaan sen yön kierroksen. Muu väki joko nukkuu tai vartioi ettei omaa tupaa ryöstetä yön aikana. Keräilyreissut kun voivat olla vaarallisia ja aikaa on rajatusti, on tarpeen tarkastella sopivin henkilö hommaan. Eri henkilöillä on erikokoiset reput, eli resursseja mahtuu mukaan vain rajattu määrä. Myös henkilöiden ominaisuudet vaikuttavat esimerkiksi keräilyn nopeuteen tai taistelutaitoihin. Samoin loukkaantumiset, sairaudet, nälkä ja väsymys hidastavat hahmoa. Ratsattavissa taloissa vastaan tulee usein myös muitakin siviilejä ja joissain tapauksissa sotilaitakin. Tavalliset siviilit ovat yleensä neutraaleja pelaajaa kohtaan ellei heitä uhkaile tai ryöstä heidän tavaroitaan näkyvästi. Joidenkin kanssa voi myös tehdä vaihtokauppaa resursseista.

Jos yöllinen reissu on onnistunut hyvin, palaa kierroksella ollut keräilijä takaisin kotiinsa saaliin kanssa. Kerätyt resurssit siirtyvät itsestään varastoon, josta niitä voi sitten käyttää. Kerättyjä materiaaleja voi käyttää erilaisten huonekalujen ja muiden aktiviteettien rakentamiseen. Tässä vaiheessa tulee miettiä tarkkaan, missä järjestykssä lähtee rakentamaan mitäkin. Sängyt parantavat unta, liesi auttaa tekemään täyttävämpää ruokaa, takka lämmittää taloa vähentäen riskiä sairastua, ikkunoiden laudoitus estää hieman yöllisten ryöstöjen tapahtumista ja sadevedenkerääjä luonnollisesti kerää vettä. Jokainen asia siis helpottaa huomattavasti arkea ja vähentää joidenkin resurssien keräämisen tarvetta. Valintojen maailma.

Sota ei vieläkään muutu

This War of Minen suurin valttikortti on sen tuomat ajatukset. Jokaisella pelattavalla henkilöllä on tarinansa, joka saa myös jatkoa pelaajan valintojen mukaan. Sodan aikana kaikki ovat samalla viivalla. Henkilöt tuovat ajatuksiaan esille tilanteen mukaan. Selviytyjätoverin tekemät toimet tai ikävä kuolema saa ajatukset synkäksi ja jollei tilannetta hoida keskustelemalla, voi se pahimmillaan johtaa masennukseen ja sen kautta itsemurhaan. Sota jättää jälkensä jokaiseen. Pelin loppuessa joko selviytyjien menehtymisiin tai selviytymiseen tulitaukoon saakka, tulee lopputekstien tapaan yhteenveto pelin tapahtumista. Erityisesti tunteita herättää lyhyet kertomukset siitä, miten selviytyjien elämä on jatkunut sodan kauhujen jälkeen. Miehinen kyynel.

Pelissä käytetty väriliitumainen grafiikka antaa sille todella tunnelmallisen silauksen ja kuvaa osuvasti sodan keskellä elettävää harmautta. Äänimaailma säestää synkkää tunnelmaa surunomaisella taustamusiikillaan, hiljaa ujeltavalla tuulella ja kaukaisuudessa kaikuvilla sodan äänillä. Pelin suurin epäonnistuminen tulee esiin hahmojen liikuttamisessa. Maailmassa esiintyvien objektien valitseminen on välillä millintarkkaa puuhaa, kun täytyy ensin kävellä oikeaan kohtaan, jotta vaihtoehdot pomppaavat esiin ja sitten täytyy vielä yrittää selata oikeaan valintaan. Kömpelyys ei näy pelkästään siinä, vaan myös kun täytyy hiiviskellä tai taistella. Hahmo ottaa turhankin isoja harppauksia pienelläkin ohjaintatin liikautuksella, joten hiiviskelyt ja taistelut usein kärsivät tästä. Mutta tavallaan se on ymmärrettävää, ovathan pelissä ohjattavat ihmiset vain tavallisia kansalaisia ilman minkäänlaista taistelu- saatika hiiviskelykoulutusta. Realistisuuden nimissä annettakoon hieman anteeksi.