Golf pelejä on nähty eri alustoilla jo vuosikymmenten ajan. Genren heikkoutena on ollut jo pitkään varsin olematon kehitys ja pelimekaniikan tuominen 2000-luvulle. Muutama vuosi sitten Electronic Arts mullisti urheilupelien tulevaisuuden soveltamalla ohjaimen analogisia tikkuja taitoa vaativien toimintojen käskyttämiseen. Tätä nykyä ainoastaan yksi golf-pelisarja on sitkeästi säilynyt kauppojen hyllyillä jo yli kymmenen vuotta. Lähivuosien tunnetuimman golf-pelaajan nimeä kantava Tiger Woods PGA Tour 13 ottaa askeleen realistisempaan suuntaan ja antaa pelaajalle mahdollisuuden kurkata ammattipelaajan arkeen niin hyvässä kuin pahassakin.
Sulava swingi
Tiger Woods PGA Tour 13 jatkaa selkeästi samalla linjalla kuin edeltäjänsä. Ympäristöt ovat erittäin vaikuttavia, ja kuuluisat radat on mallinnettu kiitettävän yksityiskohtaisesti. Selostus on tarpeeksi puisevaa saadakseen aikaan autenttisen vaikutelman turnauksen tunnelmasta, eikä yleisö tunnu pelkältä vahanukkekokoelmalta kentän laidalla. Lyöminen tapahtuu vetämällä ohjaimen vasenta analogista sauvaa ensin taakse ja sitten mahdollisimman tarkasti eteenpäin, eli liike mallintaa oikeaa lyöntiä. Tänä vuonna myös tatilla tehtävän liikkeen nopeus vaikuttaa lopputulokseen, joten keskittymistä vaaditaan kaikilla osa-alueilla. Huomioon tulee ottaa jalkojen asento, mailan osumakohta palloon, lyönnin nopeus, sääolosuhteet ja maaston muodot. Näiden kaikkien asioiden tehokkaan hallinnan oppiminen vie aikaa ja tuo näin ollen pelille todella rutkasti syvyyttä. Valitettavasti peli jättää kaiken tämän oppimisen pelaajan kärsivällisyyden varaan.
Varsinaista harjoitteluosiota ei ole, joten ensimmäisten kierrosten tulokset saattavat aiheuttaa syvää turhautumista. Lyöntejä ei voi kelata takaisin eikä reikää aloittaa alusta, vaan 18-reikäisen kierroksen aikana yksikin lipsahdus saattaa aiheuttaa putoamisen hännille. Vaikeustaso on helpoimmallakin asetuksella melko korkealla, ja kärkipaikat vaativat tiukkaa keskittymistä koko kierroksen ajan. Lyöntimekaniikka on hidas oppia, ja kolmipisteisen ”voimakkuus-tarkkuus” lyöntimittarin loistaessa poissaolollaan on tatin heiluttelu ainoa vaihtoehto. Kevyen puttailun ystäville peli ei siis näin ollen sovellu, vaan oppiminen vaatii rutkasti ”yritys ja erehdys” -tyyppistä paneutumista ennen tulosten syntymistä.
Takapihalta maailman viheriöille
Pelimuodoista ei löydy kovinkaan suuria yllätyksiä. Uramuodossa pelaaja voi kustomoida oman pelaajansa pukeutumista sekä ulkonäköä ja lähteä valloittamaan viheriöitä amatööriturnausten kautta. Useimmat kisapaikat sisältävät muutaman harjoitteluradan, sponsorin asettaman haasteen ja itse kisakierroksen. Turnausten kiertäminen on hauskaa, ja raikuvilla aplodeilla säestetyt selostajien kehut onnistuneesta lähestymisestä saavat suun hymyyn.
Tiger Legacy mode pitää sisällään legendaarisen golfaajan elämänvaiheita pienestä naperosta aina suosion huipulle asti. Ensimmäiset harjoitukset suoritetaan chippailemalla palloja uima-altaaseen perheen takapihalla ja puttailemalla isin kanssa radalla. Paperilla idea on mielenkiintoinen, mutta pidemmälle edetessä haasteet pysyvät yksitoikkoisina ja osa on jopa julman vaikeita. Useimmissa tapauksissa retry-painiketta tulee paineltua useasti ja peli-ilo kaikkoaa hyvinkin nopeasti.
Pikapelissä voi valita haluamansa radan ja tavoitella ihannetulosta yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Tässä pelimuodossa nousee esiin varsin hämmentävä ratkaisu ratavalikoiman suhteen: kenttiä on tarjolla lähemmäs kolmisenkymmentä, mutta yli puolet ovat lukittuina. Radoille voi ostaa kierroksia pelin sisäisellä valuutalla, mutta yhteen kierrokseen vaaditaan useamman tunnin edestä pelaamista muilla kentillä. Ratkaisu ihmetytti hetken, mutta selkeni sitäkin nopeammin. Kentille voi ostaa ”rajattomasti kierroksia” sijoittamalla parisensataa MS-pistettä per kenttä. Homma vaikuttaa niin ankarasti rahastamiselta, että useimmat pelaajat eivät varmastikaan lämpene tällaiselle mikromaksu-systeemille.
Tiiaus ja kumarrus
Online-peli on uudistunut erilaisten golf-klubien verran. Kaverien kanssa voi perustaa oman kerhon ja kilpailla muita kerhoja vastaan. Yhteisöllisyys on siis selkeästi suuressa asemassa ja kyseessä ehkä tämän vuoden paras uudistus. Nettipelistä saa varmasti iloa irti runsain mitoin hyvällä porukalla, mutta pelin vaisun suosion takia peliseuraa voi aluksi olla vaikea löytää.
Kinect-sensori on tuettuna, eli pelaaja voi halutessaan nousta sohvan pohjalta näyttämään, kuinka se swingi oikein taittuukaan. Kyseessä on Kinect Sportsin golfia yksityiskohtaisempi mekanismi, mutta odotettua tarkkuutta ei silti löydy. Asennolla tuntuu olevan hyvin vähän merkitystä lopputulokseen, ja lyönnin voima ei ilmeisesti määrity käsien liikkeen suuruudesta. Ominaisuus vaikuttaa päälle liimatulta, eikä simulaattorimaisesta lähestymisestä ole tietoakaan. Hyvin tehtynä tämä ominaisuus olisi voinut tuoda paljon lisää mielenkiintoa ratatulosten hiomiseen.
FORE!
Kokonaisuutena Tiger Woods PGA Tour 13 on kattava golf-peli. Todelliselle fanille löytyy tekemistä pitkäksi aikaa, mutta korkea oppimiskynnys ei tee peliä helpoksi uusille pelisarjaan tutustuville. Legacy-moden jäädessä varsin ontoksi ei pelissä ole moninpelikerhojen lisäksi juurikaan uutta sisältöä edellisvuosiin verrattuna. Jos hankkimista harkitsee pelkän moninpelin kannalta, on kyseessä kannattava ostos. Vaisut uudistukset ja olematon uuden sisällön määrä eivät kirvoita suurta halua sijoittamaan jälleen uuteen vuosipäivitykseen. Arvosanaan voi lisätä viitisen pistettä, jos edelliset osat eivät ole entuudestaan tuttuja. Muutoin numero pitää sisällään hyvin rakennetun golf-pelin, jonka täyttä potentiaalia ei hyödynnetä vielä tänäkään vuonna.