Respawn Entertainmentin odotettu Titanfall 2 -peli näki päivänvalonsa tänä syksynä. Räiskintäpelien aatelistoon ensimmäisellä osallaan itsensä niittänyt titaanisota tuntui vuonna 2014 heti tuoreelta tuulahdukselta, ovathan ensimmäisestä persoonasta kuvatut räiskintäpelit olleet varsin tunkkaisen makuisia vuodesta toiseen.
Titanfallin vahvuudet piilevät vauhdikkaassa pelattavuudessa ja monipuolisuudessa. Se tarjoaa hyvin paljon erilaisia kustomointimahdollisuuksia ja tapoja voittaa matseja. Hyvän nettiräiskinnän merkki on yleensä myös se, että tasokehitystä jaksaa jatkaa ja pelaaminen ylipäätänsä palkitsee. Itse olen odottanut Titanfallin jatko-osaa kuin kuuta nousevaa. Ensimmäiseen osaan tuli kulutettuja satoja tunteja ja tuntuu etten jatko-osan kynnyksellä ole saanut vielä ensimmäisestäkään osasta tarpeekseni.
Ihminen <3 Kone
Titanfallin jatko-osassa monet asiat ovat toisin. Titanfall 2 ei ole enää genrensä totaalinen yllättäjä, eikä Microsoftin yksinoikeuspeli. Pelisarjaan tulee mukaan ensimmäistä kertaa myös yksinpeli.
Yksinpeliin on haettu rutkasti elokuvallista puolta ja tarkoituksena on ollut selvästi herättää Titanfall-maailma henkiin napakalla tarinapuolella. Yksinpelissä ohjastetaan Jack Cooper -nimistä Militian-kiväärimiestä, jonka tarkoituksena on estää IMC-viholliskollaboraatiota valtaamasta alueita. Apuna taistelutantereilla pelaajalla on sympaattisen oloinen titaanirobotti BT-7274, jonka kanssa päähenkilö seikkailee vaikka läpi sen kuuluisan harmaan kiven.
Ottaen huomioon Titanfallin moninpelipainotteisuuden, tuntuu noin kuusituntinen yksinpelipuoli asiaankuuluvalta lisältä ja se onnistuu myös jopa pienoisesti yllättämään. Tarinasta on osattu rakentaa oivaltava ja se onnistuu puhuttelemaan universaalein elkein. Kukapa nyt ei uskoisi joskus vielä koittavan ajan, että kommunikoimme täysivaltaisesti koneiden kanssa ja roboteista tulee meille ihan oikeita ystäviä? Jos tarinalle antaa mahdollisuuden, vie se helposti mukanaan.
Tarinan lisäksi yksinpeli tarjoaa sitä aitoa toimintaa ja melskettä mitä moninpelistäkin löytyy. Kuusituntinen yksinpeli ei yritä liikaa, eikä se ei ole liian täyteen ahdettu kaiken maailman ekstrasälällä vaan se on takuuvarmaa viihdettä räiskintäpelien ystäville.
Niin paljon uutta!
Mites sitten on sen moninpelin laita? Respawn ei selvästikään ole halunnut jäädä Titanfallin kanssa millään lailla paikoilleen, vaan on halunnut uudistaa peliä rankalla kädellä.
Pelin titaanikokoonpano on muutettu täysin ensimmäisestä osasta ja titaanien lukumäärä on kasvanut kuuteen. Titaanit itsessään ovat kokeneet kovia muutoksia, niillä on uusia taistelutapoja ja niissä on ylipäätään selvästi enemmän luonnetta.
Osa kojeista muistuttaa enemmän höyhensarjaosastoa, kun taas osalla onkin reilusti enemmän ytyä pellin alla. Niiden toiminnallisuuksissa on myös kivasti vaihtelua. Ronin on kevytkenkäinen miekkailija, Scorch iso ja tulivoimainen jättiläinen, Ion lasersäteitä ja miinoja hyödyntävä höylääjä, Northstar lentokykyinen sniputtaja, Tone räjähtäviä luoteja paukutteleva kiväärikaveri ja Legion minigunia hyödyntävä raskassarjalainen. Jokainen titaani on omanlainen yksilö ja niillä on nyt myös reilusti selvemmät heikkoudet sekä vahvuudet.
Pilooteille peli tarjoaa paljon uusia kykyjä joita on nyt mukana yhteensä seitsemän. Uusina kykyinä tulevat ulottuvuusshiftaaja Phase Shift, etenemislenkki Grapple, viholliset koko joukkueelle paljastava Pulse Blade, sekä suojaseinämän rakentava A-Wall. Perinteisiä aseita taas löytyy sopiva 28:n kappaleen kirjo, joita tulevat DLC:t tulevat vielä varmasti entisestään kartuttamaan.
Pelin kenttäsuunnittelu oli jo ensimmäisessä osassa erinomaista luokkaa. Jatko-osa onnistuu pistämään sen suhteen vielä astetta paremmaksi. Uusien karttojen taktisuutta on korostettu, kartat ovat laajoja ja ne palvelevat tasapuolisesti niin titaaniohjastajaa kuin jalkasinkin liikkuvaa. Parhaaksi kentäksi muodostui massiivinen Drydock, jossa niin piloteilla kuin titaaneillakin on omaa tilaa rellestää.
Uusia pelimuotoja löytyy kaksi. Bounty Huntissa kerätään rahaa tappamalla vihollisia ja siinä samassa yritetään olla kuolematta, muuten keräämäsi rahat puoliintuvat. Coliseum-pelimuodossa vastakkain on kaksi pelaajaa, joista toinen saa muhkean palkintopotin. Pelimuotoon pääsee mukaan, kun pelaaja on kerännyt tarpeeksi tickettejä.
Vuoden paras räiskintäpeli
Titanfall 2 näyttää edelleen äärimmäisen hyvältä ja sitä on järkyttävän mukava pelata. Nopeatempoinen räiskintä voi pelisarjaan tottumattomalle aluksi vilistä vauhdikkaasti silmissä ja saattaa helposti tuntua siltä, ettei pelin menossa pysy oikein perässä. Mutta kun silmä sitten vihdoin peliin tottuu, on helppo huomata kyseessä olevan ehkä se vuoden paras räiskintäpeli.
Pelin julkaisuajankohta ei ilmestyessään ollut mikään kaikista otollisin. Titanfall 2:n kanssa samaan aikaan julkaisunsa sai niin Battlefield 1 kuin Call of Duty: Infinite Warfare . Näen kuitenkin, että Titanfall 2 vetää räiskintäpelien ystäviä hitaasti puoleensa ja serverit eivät tule ihan hetkessä kuolemaan.
Kiteytettynä kyseessä on pakko-ostos kaikenkarvaisille nettiräiskijöille.