Tuleva kevät on autopeliystävien suurta juhlaa, ja ensimmäisenä kauppojen hyllyille kiilaa Codemastersin julkaisema Toca Race Driver 2, joka onkin jo sarjan viides osa. Kuten nimikin lupaa, on kyseessä enemmän simulaation puolelle painottuva peli, joka tarjoaa yksinpelin lisäksi tällä kertaa kunnollisen Xbox Live -tuen. Edellinen Toca Race Driver jäi ainakin allekirjoittaneelle pieneksi pettymykseksi, vaikka saikin vankan kannattajoukon.
Tällä kertaa kaikkea on enemmän kuin koskaan, sisältäen 15 erilaista kilpasarjaa, 50 ympäri maailmaa sijoitettua rataa ja 35 eri automallia, joukossa esimerkiksi Ford GT, Aston Martin Vanquish, Jaguar XKR sekä Nissan Skyline. Osa radoista on keksittyjä, mutta mukana ovat myös esimerkiksi legendaariset Nürburgring ja Hockenheim. Kilpasarjat vaihtelevat tutusta DTM-sarjasta aina rallicrossiin tai 60-luvun klassikoihin. Suurin osa näistä on toteutettu varsin mallikkaasti, mutta esimerkiksi ralliosuudet kärsivät selkeästi viimeistelyn puutteesta.
Edellisestä Toca Race Driverista tuttu ja erittäin onnistunut uramoodi on tallella, tosin hieman muokattuna versiona, välianimaatiot kuljettavat kilpailijaa ympäri maailmaa sarjasta toiseen ja hyvistä saavutuksista palkitaan uusilla sponsorisopimuksilla. Suurin osa autoista ja radoista on oletuksena tosin lukittu, mutta ne on mahdollista avata pelaamalla vaikeusasteeltaan sopivan haastava uramoodi läpi.
Äärimmäinen ajokokemus?
Onneksi arvostelukopiossa kaikki sarjat ja automallit olivat valmiiksi avattuna, joten pelin testaaminen oli tehty hyvin helpoksi. Valinnan vaikeus iski silti, mutta tuttu ja turvallinen DTM-vakiosarja osottautui erittäin viihdyttäväksi kokemukseksi.
Vaikeustasoina ovat normaali, vaikea, sekä vapaasti valittava simulaatioprosentti välillä 50-110. Vaikealla tasolla auto pysyy hallinnassa vielä ilman suurempia ongelmia, ja tekoälykuljettavat ovat sopivan ihmillisiä vastustajia.
Ensi töikseni testasin paljon mainostettua vauriomallinnusta, joka osoittautuikin melko toimivaksi. Pienessä vauhdissa tapahtuvat sivukontaktit ja törmäykset rikkovat moottoria tai vaihteensiirtoa, suora törmäys suurella nopeudella toisen auton perään tai rengasvalliin johtaa yleensä kilpailun keskeytykseen. Ongelmat moottori- tai voimansiirtopuolella aiheuttavat selkeän suorituskyvyn laskun, joten törmäily kannattaa todellakin jättää vähemmälle, mikäli mielii taistella tosissaan voitosta.
Tekoälyvastustajat antavat erittäin hyvän vastuksen, ja tekevät myös virheitä, joten kilpailu vaikuttaa hyvin todenmukaiselta. Vastustajat eivät myöskään pahemmin törmäile, vaan hidastavat tarvittaessa vauhtia ja yrittävät ohittaa siististi.
Kontrollit ja ajomallinnus ovat pelissä huippuluokkaa. Itseäni arvelutti sarjan edellisen pelin hieman outo ohjattavuus, mutta selkeitä parannuksia on tehty tässäkin asiassa. Enää pelaaja ei tunne itseään matkustajaksi esimerkiksi jarrutustilanteissa, tai kanttareille osuessaan, vaan selkeä näppituntuma auton hallittavuudessa pysyy koko ajan.
Mutkasta ulos lähdettäessä ei kannata lyödä liipasinta pohjaan, muuten ollaan äkkiä poikittain, asia joka korostuu myös lähtötilanteessa, paikallaan sutiva pelaaja huomaa muiden ajavan armotta ohi. Xboxin oma padi toimii yllättävän hyvin, kontrollipainikkeet pystyy itse konfiguroimaan alkuvalikossa. Myös ratin voi tarvittaessa kytkeä kiinni, jos sellainen kaapista sattuu löytymään. Harmi sinänsä, sillä hyvää Xbox-yhteensopivaa rattia ei taida olla vielä tänäkään päivänä valmistettu.
Selkeät erot ajomallinnuksessa eri autoluokkien välillä tulevat hyvin esiin, raskas Ford Mustang menee helposti perä luisussa, kun taas jenkkimaasturin pitäminen ruodussa ovaaliradalla on täysin erilainen kokemus. Autoja pystyy säätämään (ei pakollista), mutta perusjutut, kuten alustan säätö, jousitus, välitykset ja jarrutasapainon pystyy itse määrittelemään.
Grafiikka ja äänimaailma
Kuten jatko-osissa yleensä, on parannuksia tehty myös grafiikka- ja äänipuolella, tällä kertaa varsinkin autot on mallinnettu erittäin tarkasti. Mikä parasta, uuden grafiikkamoottorin ansiosta vauhdin tunne on hyvä, minkäänlaisia ruudunpäivitysongelmia ei esiinny vaikka radalla pyörii samanaikaisesti maksimissaan 21 autoa, piirtoetäisyyden pysyessä koko ajan hyvänä. Autot hajoavat näyttävästi yhteentörmäyksissä, metallinpalasia ja lasia lentää radalle, renkaat irtoavat ripustuksen pettäessä. Kauniita yksityiskohtia on paljon, heijastukset autojen pinnoista, radan pintaan jäävät kuminjäljet ja turva-alueilla sinkoava sora lisäävät pelin todentuntuisuutta, vaikka fotorealistiselle tasolle ei grafiikka ylläkään. Karun näköiset katsomot ja rata-alueet ovat ehkä tylsää katseltavaa, asia johon ei kovassa vauhdissa tosin ei kiinnitä minkäänlaista huomiota. Pientä miinusta voisi myös antaa taustapeilin puuttumisesta, joka on korvattu takaa tulevan auton sijainnin ilmaisevalla nuolella.
Pelin äänimaailma muodostuu alkuvalikon taustalla pyörivän musiikin lisäksi lähinnä melko onnistuneista moottoriäänistä, vaihteiston kolinasta ja törmäystilanteisssa lasinmurskeesta sekä metallinvääntymisestä. Uramoodin aikana pyörivien välianimaatioiden ääninäyttely on tehty varsin onnistuneesti, ja dialogi eri henkilöiden välillä onkin varsin hauskaa seurattavaa.
Onnistunut moninpeli
Verkossa peli toimii kuin unelma, Xbox Liven kautta pelaajia voi maksimissaan olla samanaikaisesti 12, mukana on myös split screen kahdelle ja system link. Mikä parasta, nettikoodi on huippuluokkaa, lyhyen testisession perusteella peli ei lagannut tai tökkinyt vaikka mukana oli vastustajia jenkeistä ja briteistä saakka. Normaaliyhteydellä pystyy hostaamaan maksimimäärän pelaajia huoletta, ja serverin asetukset ovat riittävän monipuoliset. Äänikommunikointi toimii myös hyvin, ja keskustelua käydäänkin varsin kovaäänisesti pelaajien selvitellessä mahdollisia syitä törmäilyihin tai ulosajoihin. Pelin julkaisupäivänä mukana oli jo paljon suomalaisia, joten hyvästä peliseurasta ei ole puutetta.
Moninpelin yksittäiset kisat voi kätevästi niputtaa kokonaisiksi mestaruus-sarjoiksi, joissa yhteispisteet ratkaisevat voittajan. Lisäksi pelaaja saa sijoitustensa mukaan rankingpisteitä, joiden avulla pystyy hakemaan itselleen sopivan tasoista peliseuraa.
Loppuyhteenveto
Xboxin autopelien genre on varsin kilpailtu, mutta Toca Race Driver 2 lunastaa paikkansa sen kärkijoukossa varsin hyvin. Täydellinen kuvaus autourheilusta se ei ole, mutta onnistunut fysiikka-ja pelimallinnus ovat omaa luokkaansa, johon onnistunut moninpeli tuo tärkeän lisänsä. Tällä kertaa myös yksinpelaajat saavat erittäin hyvän vastineen rahoilleen mielenkiintoisen ja pitkäkestoisen uramoodin ansiosta. Peliä voi varauksetta suositella kaikille hieman realistisemmista autopeleistä kiinnostuneille.