Pelin kotelo muistuttaa edeltäjäänsä, hillitty tyyli ja värimaailma ovat säilyneet kutakuinkin muuttumattomina. Kiekko ulos kotelosta ja koneeseen. ”Race Driver 2 save was detected. The following championship has been unlocked in the simulation modes: Class A 4WD Track Challenge.” Tämä ilmoitus pelmahti ruutuun heti pelin käynnistyttyä sillä TRD3 on haistellut edellisen version tallennuksen boxin kiintolevyltä, ja näin vanhaa Toca-kuskia siis hyvitetään uskollisuudesta jo alkumetreillä. Kevyt mielihyvä ei ehdi vielä edes haihtua, kun jo huomaan olinpaikkani siirtyneen kiivaasti kulkevan saksalaisen rata-auton ohjauspyörän taakse. Miten tässä nyt taas näin kävi?
Gentlemen, restart your engines!
Toca Race Driver 3:n aloituspiste on World Tour -pelimuoto, jonka esimakuna pelaaja heitetään oitis DTM-Mercedeksen ohjaksiin ja sen kautta tallipäällikkö Rickin hellään huomaan. Tämä haalariasuinen skottiherra opastaa humoristisin välianimaatioin pelaajaa autoilun saloihin sitä mukaa, kun uran edetessä ajokit ja radat vaihtuvat.
World Tourissa edetään uralla portaittain, jokaisella luokkavoitosta avautuvalla uudella tasolla (kaikkiaan 32 kpl) on valittavana 2-3 toisistaan poikkeavaa kilpaluokkaa ajettavaksi. Osakilpailuja ei aina tarvitse edes voittaa, toisinaan riittää sijoittuminen kokonaistuloksissa vaikkapa neljän parhaan joukkoon. Pikkukilpureilla alkavan uran huipentumana siintelee mahdollisuus päästä ajamaan Williams-tallin F1-autoa. World Tourissa saavutetut voitot avaavat uutta ajettavaa myös pelin Pro Career-, Time Trial- ja Multiplayer-osiin.
World Tourin alku on vaikeustasoltaan silkkaa arcadea (tietoinen valinta Codemastersilta), mutta uran edetessä vaikeus lisääntyy ja vastus kovenee. Tappion hetkiä varten on peliin sisällytetty laiskalle kuskille mahdollisuus keskeyttää kisa ja pelastaa tilanne restart-valinnalla. Hardcore-pelaajahan ei tietenkään moiseen arveluttavaan mutta pelaajaystävälliseen kikkailuun koskaan sorru (köh köh).
Peli kovenee
Kun World Tour sopii jopa satunnaiselle virtuaalikuskille tutustumiseksi TRD3:n sisältöön, sallii Pro Career pelimuoto vakavamman keskittymisen haluttuun kilpaluokkaan. Niitä pelistä löytyykin 8 kappaletta, mukana on tietysti vanhoja tuttuja kuten Touring Car- ja Open Wheel kilpasarjat, mutta näiden lisäksi on nyt sekaan heitetty mm. Off Road-, Classic- ja Honda-sarjat. Lisensoituja ajokkeja löytyy n. 70 kpl aina 30-luvun Mercedes W25:stä N-luokan Mitsubishin kautta Hondan päältä ajettavaan ruohonleikkuriin. Ferrarit ja Porschet loistavat edelleenkin poissaolollaan, mutta niitä korvaamassa on saksalaisen Koenig-virityspajan vastaavat menopelit. Täyden kilpailukauden ajaminen on mahdollista, ja pelin asetuksista kamppailun saa juuri niin vaikeaksi tai helpoksi kuin itse haluaa.
Toca Race Driver 3 tuo peliin uutena ominaisuutena mahdollisuuden käyttää kilpailuissa realistisia kisasääntöjä, joihin kuuluvat vapaa harjoittelu, aika-ajot, varikkokäynnit, täydet liputukset, aikasakot ja jopa hylkäämiset. Säännöt ovat käytettävissä myös Live-sessioissa, jolloin nillä voidaan tehokkaasti estää oikomiset, wall riding ja kisat niin helposti pilaava tahallinen häiriköinti. Uudet säännöt yhdistettyinä entistä todenmukaisempaan vauriomallinnukseen takaavat parhaimmillaan unohtumattoman kisakokemuksen hyvässä tai pahassa. Rangaistuskäytäntö on joskus nimittäin ailahteleva ja sakottaa olemattomista virheistä. Pääsääntöisesti se kuitenkin toimii riittävän hyvin, ja osin jopa pakottaa kuskin siistimään ajolinjojaan. Kun edellistä versiota vaivannut haamupuskurikin on nyt poissa, ei radalla voi juurikaan huolettomasti kolistella autoaan rikkomatta.
Vielä yksi nopea kierros…
TRD3:sta löytyy myös Time Trial pelimuoto, joka on tarkoitettu puhtaasti nopeiden kierrosten metsästykseen. Vain siinä ajettuina kirjautuvat kierrosajat Liven scoreboardsille, ja tällöinkin joka radalla on jo olemassa pohja-aika, joka pelaajan tulee alittaa. Huomattavaa on siis se, että pelin muissa osissa ajetut kierrosajat, vaikka Time Trialissa saavutettuja nopeammatkin, eivät tallennu Liven scoreboardsille.
Hyvät, pahat ja rumat
Uusiin ominaisuuksiin kuuluvat myös taustapeili (vihdoinkin), auton parannetut säätömahdollisuudet ja telemetriatiedot. Takanatulijaa osoittava nuoli on peilistä huolimatta myös edelleen valinnaisena käytössä. Säätöjä autoon voidaan tehdä yhdeksällä eri osa-alueella, aina rengasprofiileista ja seoksista lähtien. Telemetriatietoja voi käyttää hyväksi säätämisessä ja oman ajotavan viilaamisessa.
Ajettavuus Race Driver 3:ssa on paremmin kohdallaan kuin edeltäjässään. Hieman tunnoton vaappuminen, s.o. ilmatyynyalus-efekti, on korjattu ja autot tuntuvat istuvan paremmin radassa kiinni. Pito ei ole vieläkään mikään taivaallinen mutta siihen tottuu nopeasti. Kokonaisuutena ajodynamiikka on hyvä ja autot käyttäytyvät kuten niiden voisi odottaakin tekevän. Äänimaailma on toimiva, moottorin, alustan ja muun tekniikan aiheuttamat hälyäänet kuulostavat tarkoitukseen sopivilta.
Uusissa radoissa on mukana muutama mielenkiintoinen tuttavuus. Legendaarinen Spa tarjoaa ajettavuutta ja silmänruokaa, ovaaleista Indianapolis on huikea kokemus täydellä lähtöruudukolla riuhtaistuna. Muutama tuttu rata on kokenut muodonmuutoksen lähinnä kisaystävällisempään suuntaan (esim. Laguna Seca, Oulton Park) ja Bathurst on mallinnettu kokonaan uudestaan GPS-datan pohjalta. Road Americaa pelissä ei enää mukana ole.
Ralli on aina ollut Toca-sarjan heikko lenkki. Vaikka se tällä kertaa onkin parantunut entisestä huimasti, on se kuitenkin edelleen vain puolittaisesti onnistunutta pelin täytettä. Säätilaan pelissä ei pysty vieläkään vaikuttamaan, valtaosa kisoista ajetaan kuivalla asfaltilla ja mukana on vain muutama sadekelin kisa.
Satunnaista pätkimistä moottoriäänissä oli yksinpelin aikana havaittavissa, ja Livessä kilpailijoiden äänet kuuluvat epäselvemmin kuin TRD2:ssa. Ongelma ei tuntunut olevan äänenvoimakkuudessa vaan sen huonossa laadussa.
Lagia Live-peleissä ei esiinny merkittävästi mutta TRD2:n tavoin se ilmaantuessaan saattoi olla järkyttävän suurta.
Grafiikka pelissä ei mitenkään häikäise, vaikka on jonkun verran parantunut edeltäjästään. Autot näyttävät paremmilta, partikkeliefektit ovat bonusta ja mukaan on mahdutettu kaikenlaista pikkukivaa pakoputkista tunkevia liekkejä myöten. Muutama rata on jopa kaunis katsella mutta vastaan tulee myös peruskarkeaa maisemaa ja kulmikkuutta. Yleisilme on hieman kirkastunut sitten TRD2:n.
Pelin valikkomusiikki vaihtelee jonkin sortin scifi-jatsista 70-lukulaiseen funk-poljentoon. Lähinnä tulee mieleen germaaninen käsitys hydrauliikka-pneumatiikka-elokuvan soundtrackista – mikään musiikissa ei sinällään häiritse mutta ei kyllä jää mieleenkään.
Live and let drive
Moninpelimahdollisuuksina TRD3:een sisältyvät jaetulla ruudulla kilpaileminen, System Link ja tietenkin Xbox Live, jossa kilpailijoita voi olla maksimissaan 12. Livessä peli onkin parhaimmillaan, aivan edellisen version tapaan. Online-ajaminen myös avaa lukittuja autoluokkia pelin muihin osiin perustuen ajettujen kierrosten määrään.
Liven pelimuotoihin on normaalikisan lisäksi ilmaantunut myös Elimination, jossa jokaisen ajetun kierroksen jälkeen viimeisenä ollut kuljettaja tippuu pelistä pois ja voittaja on se, joka viimeisenä jää rataa kiertämään.
Miellyttävän lisän Live-peliin tuo lobbyssä odottelevien mahdollisuus seurata menossa olevaa kisaa Spectator-moodissa, jossa voi valita seurattavan auton ja näkee sen ajosuorituksen reaaliajassa.
Ruutulippu
Koreaan ulkokuoreen tottuneelle NFS-/PGR-sukupolvelle Toca Race Driver 3 voi ehkä tuntua karhean tylyltä kokonaisuudelta mutta lajityyppiin avoimin mielin suhtautuville ja varsinkin ns. vanhan liiton kuskeille tämä autopelien työjuhta tarjoaa erinomaista kilvanajoa mielenkiintoisella kalustolla. Kun Live-sessiot nekin edustavat edelleen autopelien parhaimmistoa on helppo todeta, että Toca Race Driver 3 on nykykunnossaan konsolilla puoli-simujen selkeä ykkönen.