Takavuosien hittipelisarja on tehnyt paluun uuden sukupolven konsoleille. Tom Clancyn nimeä kantava Rainbow Six: Siege yrittää erottua ensimmäisen persoonan räiskintäpelien massasta tuomalla takaisin hidastempoisen ja taktisen tulitaistelun. Viimeisimmästä kunnon Rainbow Six -tekeleestä onkin ehtinyt kulua jo aikamoinen tovi, sillä Siegeä edeltävä Rainbow Six: Vegas 2 julkaistiin jo vuonna 2008. Ubisoft yritti tuoda markkinoille tässä välissä jo Rainbow 6: Patriotsia, mutta hanke laitettiin hyllylle vuonna 2014 ja Ubisoftilla alettiin työstämään Siegeä.
Kommunikaatio: 10
Rainbow Sixien vahvuus räiskintägenressä on aina perustunut tiimityöskentelyyn ja kommunikaatioon. Moninpelin puolella kommunikointi onkin elintärkeää, sillä se usein päättää kumpi joukkue vie ja kumpi vikisee. Kuulokkeiden ja mikrofonin käyttö on enemmän kuin suositeltavaa jos pelistä haluaa saada mahdollisimman paljon irti. Urheat erikoisjoukot ottavat toisistaan mittaa moninpelin puolella 5v5-otteluissa ja muutamassa eri pelimuodossa, kuten panttivangintilanteessa. Jos pelaajalle ei maistu muita ihmispelaajia vastaan vääntäminen, on tarjolla myös Terrorist Hunt, jossa maksimissaan viiden pelaajan poppoo lyödään tekoälyä vastaan. Vaikeustason yläskaalassa saa varoa kyllä tekoälyn ohjastamia terroristeja urakalla ja tekoäly antaakin todella kovan vastuksen.
Harmittavasti Ubisoft ei ole tuonut kunnollista yksinpeliä Siegeen. Ainoa vaihtoehto on 11 eri tehtävää, jossa pelaajan täytyy yksin suoriutua annetusta tehtävästä. Situations-nimellä kulkevan pelimuodon onkin lähinnä tarkoitus opettaa pelaajia Siegen kontrolleihin ja mentaliteettiin. Vegasin kaltaista pitkän kaavan yksinpeliä on siis turha odottaa. Situationseissa pelaaja pääse myös usean eri operaattorin saappaisiin. Kaksikymmentä erilaista operaattoria tarjoavat pelaajalle laidasta laitaan vaihtelua. Kymmenen hyökkäyspuolen ja kymmenen puolustuspuolen operaattoria erilaisine vahvuuksineen takaavat mielenkiintoisia taisteluita. Samat operaattorit ovat myös käytössä multiplayerin puolella. Kaikkia ei kuitenkaan saa heti auki vaan pelaamalla ansaitaan pelin sisäistä valuuttaa, jolla pystyy sitten avaamaan haluamansa operaattorin käyttöön. Fiksusti ajateltuna Ubisoft on rajannut operaattorit uniikeiksi, eli kahta täysin samaa operaattoria ei pysty kentällä pyörimään samaan aikaan.
Breach!
Kenttäsuunnittelussa Ubisoft on onnistunut mairittelevan hyvin. Kentät ovat toisiinsa verrattuna hyvin erilaisia, ja eri kenttiä täytyykin lähestyä aivan erilailla. Välillä toki tuntuu siltä, että samat mapit pyörivät aivan koko ajan. Julkaisun aikaan pelissä on 11 eri kenttää, mutta Ubisoft on luvannut tulevaisuudessa uusia kenttiä tarjolle. Ehdottomasti hienointa Siegen kentissä ja pelimekaniikassa on kuitenkin tuhoutuvat elementit. Aivan kaikkia seiniä Battlefield-tyyppisesti ei kuitenkaan saa tuhottua, mutta tarpeellisen paljon pystyy kaaosta aiheuttamaan. Usealla eri hyökkäysoperaattorilla on keinoja pamauttaa reikiä seinät täyteen. Vastaavasti puolustuspuolella löytyy vastakonsti hyökkääjien metkuihin.
Äänimaailma pelissä on huikea. Aseet kuulostavat oikeasti hyvältä, ja nallipyssyelämystä ei löydy. Hyökkääjien tainnutuskranaatti kun napsahtaa silmien eteen, tulee pelaajalle oikeasti hätä, sillä näyttö pamahtaa todella sekavaksi.
Pelin taktinen puoli myös hidastaa Siegen tempoa huomattavasti hitaammaksi, kuin muita tämän aikakauden FPS-pelejä, ja onkin hienoa huomata, että Ubisoft on pysynyt aitona itseään ja pelisarjan faneja kohtaan. Siege tarjoaa vanhan koulukunnan shooterin muuten nopeatempoiseen pelivalikoimaan. En kuitenkaan suosittele pystyttämään telttaa ja ottamaan kolmea pakettia Wilhelmiä mukaan, kun Siegen laittaa koneeseen pyörimään.
Risut ja ruusut
Voin puhtaan omatunnon kanssa sanoa, että Rainbow Six: Siege olisi tämän vuoden paras moninpeli, jos sillä ei olisi aikamoisia ongelmia ajoittain. Julkaisun aikana ja jopa vieläkin pelaajat kärsivät pelistä tippumisista ja muista aivan mysteerisistä ongelmista. Tämä jos mikä syö peli-iloa isolla kauhalla. Ubisoftilla on käsissään todella raaka timantti, jossa on potentiaalia nousta isommaksikin nimeksi. Rainbow Six: Siegellä on mahdollisuuksia nousta varteenotettavaksi eSports-peliksi, jos ja kun Ubisoft tätä lähtee tukemaan. Jos ei haittaa maksaa hieman vajavaisesta pelistä täyttä hintaa niin ehdottomasti ostoskoriin. Moninpeli on kuitenkin parhaimmillaan täyttä rautaa. Neljä kaveria vain mukaan peliin ja haastamaan muita pelaajia verkosta.
Jos Siege ei kärsisi näistä ongelmista niin pahasti kuin tällä hetkellä, niin loppuarvosanakin olisi huiman paljon parempi. Jotenkin tuntuu, että peli on vähän liian hätäisesti lyöty markkinoille, ja betankin jälkeen pelissä on suuria haittakohtia.