Ubisoftin vuonna 2016 julkaistusta, avoimen maailman selviytymisräiskintä Tom Clancy’s The Divisionista jäi näin pari vuotta jälkeenpäin tiirailtuna varsin miellyttävä fiilis.
Peli tuntui aluksi muihin Tom Clancy-tekeleisiin verraten vähän monimutkaiselta, mutta kun pelimekaniikkaan ja katastrofin partaalla olevaan Manhattaniin tutustui kunnolla, veti se kyllä mukanaan.
Se, että The Divisionista voi ajatella pari vuotta jälkeenpäin näin positiivisesti, on osaltaan myös hyvän lisäsisällön ansiota. Laadukkaat sisältöpaketit saivat pelaajat palaamaan ja tekivät pelin kokonaisuudesta entistäkin paremman ja laadukkaamman.
Kaikki pelaajat eivät kuitenkaan perusta tällaisesta pelimallista. Se, että pelistä julkaistaan pihalle aluksi vain ikään kuin raakile versio, herättää tietenkin kysymyksen, että onko studio yrittänyt mennä sieltä mistä aita on matalin?
Totuus onkin se, että jos peli ei pysty tarjoamaan kättelyssä lainkaan toimivaa kokonaisuutta, eivät pelaajat siitä tule myöhemminkään kiinnostumaan. Hyvä ensivaikutelma on tärkeä ja sen The Division onnistui aikoinaan lunastamaan.
Avoimen maailman online-räiskintöjen kilpailu on edelleen kovaa ja esimerkiksi uudenkarheat The Anthem ja Fallout 76 kaatuivat taistelussa jo ensimetreillä, kun markkinoille tiputettu ensiversio ei vastannut teknisesti tai sisällöllisesti millään tavalla odotuksia.
Näyttäisikin siltä, että tänä keväänä julkaistu The Division 2:n pahimmat haastajat ovat Destiny 2 sekä vastikään online-pelimuotonsa saanut Red Dead Redemption 2.
Pääkaupunki katastrofin partaalla
Muutamien kuukausien päähän ensimmäisen osan tapahtumista sijoittuvassa jatko-osassa kylmä Manhattan on vaihtunut kesäiseen Washington D.C.:hen. Tappava virusepidemia on jättänyt jälkensä myös D.C.:n katukuvaan ja kaupunki on muuttunut yhtäkkiä anarkististen vihollisjengien temmellyskentäksi.
Runneltu kaupunki on tietenkin pelastettava ja puhdistusoperaatiota johtavat ensimmäisestäkin osasta tutuksi tulleet The Division -soturit, joihin myös pelaajan ohjaama hahmo kuuluu.
Rauhan saattaminen kaupunkiin vaatii sen, että Strategic Homeland Division saadaan jälleen skulaamaan. Organisaation päämajan voimistaminen onkin yksi Division-agenttien olennaisimmista tehtävistä.
Kolmannesta persoonasta kuvattu The Division on online-räiskintä, joka on tarkoitettu ennen kaikkea pelattavaksi yhteistyössä muiden pelaajien kanssa.
Katujen lakaiseminen onnistuu toki myös yksin, mutta se on huomattavasti puuduttavampaa ja työläämpää. Kanssapelaajat tarjoavat tulitukea, takitiikoita sekä ensiapua, mikä on hyvin tärkeä osa selviytymistä.
Muiden pelaajien liittyminen samaan pelisessioon on tehty helpoksi ja peliseuraa löytyy heti. Vaikka samassa pelisessiossa olisi kourallinen tuntemattomia kanssapelaajia, tuntuvat ryhmän jäsenet löytävän helposti yhteisen sävelen, jopa ilman mikrofonin kautta tapahtuvaa kommunikointiakin.
Paljon tehtävää ja ilahduttavan älykkäitä vihollisia
Aktiviteetit koostuvat varsinaisesta päätarinasta, sivutehtävistä, kilpailullisista PvP-pelimuodoista sekä niin sanotusta Endgamesta. Tehtävät ovat mukavan suoraviivaisia ja niitä on mieletön määrä.
Positiivista on myös se, että niihin on saatu ensimmäisen osaan verraten reilusti enemmän vaihtelevuutta sekä yllätyksellisyyttä.
The Division 2 tarjoaa keräilijämielisille myös nannaa tuutin täydeltä. Aseita, armoreita ja lisävarusteita on ripoteltu pelin karttoihin huima määrä ja niiden hamstraaminen on ihan oma osa pelin tiimellystä.
Arvokkaimmat tavarat löytyvät jälleen pomovastuksilta sekä tasokkaammilta vaaravyöhykkeiltä, jonne ei ole asiaa liian heppoisella asearsenaalilla.
Kaduilta on mahdollista löytää myös tekstejä, audiologeja sekä niin sanottuja echoja, jotka taustoittavat kaupungin katastrofia kaatuneiden ihmisten näkökulmasta.
Nautin myös suuresti siitä, että pelin vihollislaumat pistävät pelaajan aidosti haastamaan. Vihollisten älykkyys näkyy siinä, että niillä on taito ryhmittyä tulitaistelussa järkevästi ja niillä on käytössään lähes yhtä monipuolinen asepaletti kuin pelaajalle itsellään. Vihollisten kestävyys on myös onnistuttu tasapainottamaan sangen täydellisesti.
Kaikki tämä tapahtuu Washington D.C:n sydämessä, joka on hämmästyttävän tarkkaan mallinnettu versio oikean elämän vastaavasta. Olen jäänyt moneen otteeseen taivastelemaan toviksi pelin miljöötä, maisemia ja nähtävyyksiä. Ne ovat niin kauniita.
Jos haluat saada Xbox One X:stä sekä 4K- ja HDR-televisiostasi kaiken hyödyn irti, on The Division 2 hyvä valinta. Tässä voi hyvinkin olla graafisesti hienoin peli, mitä tälle konsolisukupolvelle on toistaiseksi julkaistu.
Loistava jatko-osa
Ubisoft ei ole lähtenyt keksimään jatko-osassa pyörää uudelleen, mikä on vain hyvä asia. The Division 2 on viimeisen päälle laadukas pelitekele, joka on onnistunut karsimaan kosolti ensimmäisen osan sudenkuoppia ja jättämään mukaan vain ne asiat, jotka oikeasti toimivat. Kaiken kruunaa suorastaan timanttinen tekninen toteutus, joka on parhaimmillaan silmiä hivelevää katseltavaa.
Minulla on harvinaisen vahva fiilis siitä, että tulen viettämään tämän pelin parissa aikaa vielä pitkään.