Xboxin kattavan urheilupelivalikoiman ehdoton helmi oli ensimmäinen Top Spin, jonka helposti opittavat kontrollit ja pätevä tekninen toteutus kasasivat odotuksia jatko-osalle. Nyt saapunut Xbox 360:n ensimmäinen tennispeli Top Spin 2 on kuitenkin pieni pettymys. Audiovisuaalisesti peli on vain hieman parantunut jo toimivasta ykkösosasta, mutta onneksi kontrollit sekä pelimekaniikka ovat kehittyneet merkittävästi. Muutama odotettu ominaisuus on jätetty pelistä pois ja pitkästä kehitysajasta huolimatta nyt valmistunut jatko-osa jättää paljon parannettavaa seuraavaan versioon.
Pong 06 Its In The Game
Tennis lajina on perusteiltaan yksinkertainen, samoin myös sen toteutus pelinä. Ainakin yleensä. Top Spin 2 antaa pelaajalle kattavan valikoiman erilaisia lyöntimahdollisuuksia, nyt peruslyöntien, nostojen ja kierteiden lisäksi edellisosasta tutut riskilyönnit saavat täydennykseksi uudet erikoislyönnit. Näiden polttoaineena käytetään omaa, pelitilanteiden mukaan muuttuvaa momentum-mittaria, joten edellisosasta tuttu zone-mittari on saanut uuden nimen ja käyttötarkoituksen. Erikoislyönnit tuovat uuden taktisen elementin peliin, käytössä on nyt erittäin hyödyllinen vastalyönti voimakkaille riskilyönneille ja käyttökelpoinen sivuslaissi. Erikoislyönneistä ohituslyönnille ja koko mittarin tyhjentävälle pysäytyslyönnille on vaikea keksiä käyttöä, paitsi ehkäpä vastustajan nöyryyttämiseksi viimeisessä pallossa. Momentumin kasvaessa myös riskilyöntien onnistuminen helpottuu ja ilmeisesti muutkin lyönnit pysyvät helpommin kentän sisällä, joten mittarin tuhlaaminen helppoon palloon ei ole järkevää.
Ykkösosassa mielipiteitä jakaneet ja pahimmillaan pelin pilanneet riskilyönnit ovat tosiaan edelleenkin mukana, mutta onnistuneesti vaikeutettuina. Edellisosassa riskilyönnin pystyi pitkän harjoittelun jälkeen tekemään melko helposti jokaiseen lyöntiin, mikä muutti pelin luonnetta niin vahvasti, ettei se enää edes muistuttanut tennistä. Nyt riskilyönti edellyttää pelkän oikean liipaisimen lisäksi myös A-, B-, X- tai Y-napin painallusta, lisäksi lyönnin mittari liikkuu eri tavalla kuin aikaisemmin. Ainakaan vielä Livessä pelatessa ei ole näkynyt jokaiseen palloon riskillä lyöviä vastustajia, mutta pelin vanhetessa mikään ei estäne vannoutuneimpia powerpelaajia löytämästä pelistä helpoimpia tapoja voittoon. Nettihuhujen mukaan jo nyt harjoittelemalla 9/10:stä riskilyönnistä onnistuu, mikä on jo liikaa. Riskilyönneistä vanhat tutut voimakas lyönti ja stoppari ovat saaneet seurakseen sivulyönnin sekä nopean nostolyönnin, mikä entisestään monipuolistaa lyöntivalikoimaa.
Top Spin 2:n kontrolliuudistukset ovat kattavia ja pitkälti hyviä muutoksia, mutta toisaalta ne myös vaikeuttavat peliä sekä hidastavat pelin oppimista. Top Spin 2 ei ole helppo peli aloittelijalle eikä sitä ole vaivatonta nopeasti opettaa kyläilevälle ja vain satunnaisesti pelaavalle kaverille. Ohjaimen kaikki napit ovat käytössä, lisäksi vasenta liipaisinta käytetään erikoislyönteihin ja oikeaa riskilyönteihin. Vaikka kontrollien monimutkaisuus tuokin peliin syvyyttä ja mahdollistaa monipuolisen lyöntivalikoiman, kolikolla on kääntöpuolensa. Osa ensimmäisen Top Spinin hyvää pelattavuutta on menetetty.
Kuusikymmentä tähteä ja yksitoista ominaisuutta
Yksinpelin runkona toimii uramoodi, missä myös luodaan hahmo tilastoituja kaksinpelejä varten pelattavaksi Liven välityksellä. Hahmonsa ulkonäön voi muokata mieleisekseen ja kasvoihin voi lisätä jopa ihon rosoisuutta sekä säätää tummentumia, mutta toisaalta taas hahmon hiustyylejä tai silmien muotoa ei voi muokata kovin vapaasti. Lopputuloksena pelissä on hankalampi tehdä itsensä näköistä hahmoa kuin ensimmäisessä osassa, vaikkakin muokkausmahdollisuudet ovat näennäisesti kasvaneet. Pituutta ja kokoa voi myös muokata vapaasti kuten ennenkin, mutta ilmeisesti edellisosasta poiketen jättiläismäisestä hahmosta ei ole etua pelissä, vaan palloihin ylettyminen riippuu ainoastaan hahmon ominaisuuksista.
Pelihahmon kyvyt valitaan uramoodissa pelattavien harjoitusten kautta. Pelaajalla on viisi kautta aikaa hankkia haluamansa kyvyt ja ura etenee nyt kalenterin kautta eikä pelkistetyllä maailmankartalla, kuten ensimmäisessä Top Spinissä. Pelihahmolle saa 60 tähteä jaettavaksi eri kyvyille, joista tärkeimmät ovat voima, nopeus, sekä lento-, rysty- ja kämmenlyönnit. Tähdet kerätään ensiksi pronssina, josta ne päivitetään hopeaksi ja lopulta kullaksi. Asettamiaan tähtiä ei voi myöhemmin muokata tai perua, joten pelaajalla pitäisi heti uran alusta lähtien olla tiedossaan millaista hahmoa hän lähtee rakentamaan. Tähtien keruu ja hahmon valmistaminen on noin kymmenen tunnin urakka. Tämä on melko kova päätös pelintekijöiltä pakottaa pelaaja aloittamaan ura alusta, mikäli hän esimerkiksi haluaakin myöhemmin luoda takalinjalla roikkuvan voimapelaajan sijaan vikkelän verkkopelaajan. Ensi kerralla uraa pelatessa on aivan liian helppoa luoda tehoton hahmo, jolla ei ole mitään asiaa kovatasoisiin Live-peleihin.
Uramoodia piristämään on pelaajan hahmolle tehty verivihollinen, joka lähettää pelaajalle mollausviestejä ja ajoittain tämä vastustajahahmo myös kohdataan turnauksissa. Idea on hauska, mutta sen toteutusta ei ole viety aivan loppuun saakka. Muutaman turnauksen jälkeen saapuvat kilpailjan valitussähkeet ja valmentajan ylistysviestit alkavat toistaa pahasti itseään. Samoin käy myös kummalliselle faniklubille, jonka pitäjä tasaisin ajoin kehuu pelaajaa ja kertoo jäsenmäärän tarkan luvun. Viesteillä ei ole juuri pelillistä merkitystä, mutta onneksi satunnaiset erikoistapahtumat piristävät harjoittelusessioita ja turnauksia. Pelaaja voidaan esimerkiksi kutsua hyväntekeväisyysotteluun tai maajoukkueeseen kilpailemaan muita maita vastaan. Pelin heikko tekoäly nelinpeleissä tosin paljastuu joissakin erikoistapahtumissa.
Hahmonluomisprosessi on pitkä ja työläs urakka
Osa kyvyistä on selvästi tärkeämpiä kuin toiset, esimerkiksi vain riskilyöntimittarin kohdealuetta kasvattava keskittymiskyky on selvästi heikompi kyky kuin vaikkapa nopeus tai voimakkuus. Tuntuu myös kummalliselta valinnalta se, miten pelissä voi olla supernopea pelaaja joka on myös supervoimakas. Oikeassa elämässä harvemmin kaikkein nopein pelaaja on samalla myös voimakkain. Myöskään pelaajan ulkomuoto ei vaikuta kykyihin, eli pulskakin hahmo voi liikkua kentällä salamannopeasti. Ehkäpä parempi valinta olisikin ollut se, että ominaisuudet olisivat vaikuttaneet hahmon ulkomuotoon, eli mitä vahvempi, sitä lihaksikkaampi ja niin edelleen. Toisaalta netin keskustelupalstoilla on myös vastaväitteitä, joiden mukaan korkeampi pituus hidastaisi pelaajaa. Pelin hahmo-ominaisuuksia ei tarkemmin kuvailla pelin ohjekirjassa ja kykyjen todelliset vaikutukset jättävätkin paljon arvailun varaan. Vaikuttavatko esimerkiksi nopeat refleksit vain pelattaessa verkolla vai myös takalinjalla? Onko tarkkuudesta tai paremmista kierteistä todellista hyötyä verrattuna tähdissä mitattuna yhtä kalliiseen voimaan ja nopeuteen?
Moninpeli toimii samalla koneella ja Liven kautta hyvin. Livessä pelatessa tarvitaan tilastoituihin otteluihin itse luotu hahmo, joten suurin hupi nettipeleistä saadaan vasta pelattua yksinpeli läpi. Pahin pettymys pelin suhteen liittyy nelinpelin toteutukseen. Toivottua mahdollisuutta nelinpeliin verkon välityksellä neljältä eri konsolilta ei ole saatu mukaan jatko-osaankaan, mikä on sääli. Verkkoviiveongelmat saattaisivat haitata silloin pelaamista, mutta luulisi nelinpelinkin onnistuvan ainakin nopeilla yhteyksillä suomalaisten pelaajien kesken. Yllättävä puute on myös nelinpelitilastoinnin puuttuminen, vaikka se oli mukana jo ensimmäisessä osassa. Nyt pelatessa samalla koneella kaverin kanssa nelinpeliä eivät ottelutulokset tallennu mihinkään, mikä vie osittain päämäärän pelimuodolta. Nelinpeliottelut olivat kuitenkin alkuperäisen Top Spinin parasta antia. Toivottavasti tilanteeseen saadaan korjaus myöhemmin edes päivityksellä, mistä tosin ei ole mitään takeita.
Pelokkaat pallopojat
Pelissä on myös hassuja lapsuksia. Esimerkiksi pallopojat eivät kerää palloja, vaan juoksevat suorassa linjassa niistä ohitse, ikäänkuin pelivälinettä säikähtävät jänikset. Otteluiden jälkeen hahmot irvistelevät tappiota tai myhäilevät voittoaan, mutta perinteistä sekä miltei seremoniallisesti tenniksen kuuluvaa vastustajan kättelyä ei näytetä. Vaikkakin katsomon yleisö onkin realistisempaa kuin monissa muissa urheilupeleissä, eivät esimerkiksi taustalla näkyvät linjatuomarit reagoi pelitapahtumiin mitenkään. Pelin kehno taustamusiikki on jo oletuksena käännetty hyvin hiljaiselle, mikä onkin hyvä ratkaisu. Omat musiikit saa toki taustalle vaivatta. Pelin lukuisat lataustauot ovat pitkiä – luulisi, ettei yhden kentän ja pelaajien lataus kestäisi niin kauaa.
Kummallisena poisjättämisenä alkuperäisessä pelissä nähdyt uusinnat voitetuista palloista puuttuvat nyt kokonaan, eikä sitä aivan rajoille osunutta yläkierrettä pääse ihailemaan uudestaan toisesta kulmasta. Edellisen osan tapaan myös pelaaja voi reagoida pelitilanteisiin ja elehtiä hahmollaan kahta nappia painamalla, mutta nyt eri animaatiot valitaan satunnaisesti. Ennen pelaaja sentään pystyi vaikuttamaan siihen, juhliko hahmo voittoaan vai ilkkuiko hän vastustajaansa, mutta nyt valinnalla ei tunnu olevan juurikaan väliä. Omalaatuinen ratkaisu pelimekaniikan kannalta on myös peruslyöntien pysyminen aina kentän sisällä, eikä palloa saa ulos mitenkään A-näppäimellä. Myöskään uudessa pelissä ei näe vastustajan riskimittaria, eikä siten riskilyöntiin voi enää varautua. Edelleen toivoisi peliin mukaan simulaatiotilaa, jossa riskilyönnit olisi kytketty kokonaan pois käytöstä, ainoastaan pysäytyslyönnin toimiessa.
Lopputuloksena Top Spin 2 on pätevä tennispeli, jolla on omat puutteensa. Erityisesti harmittavat nelinpelin toteutus, vaivalloinen hahmonluonti, lataustauot ja hahmojen ominaisuuksien epätasapaino. Top Spin 2 olisi voinut olla paljon parempi. Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiseikkaa että peli on 360:n paras (ja ainoa) tennispeli. Pallo on nyt Segalla ja vuoden päästä saapuvalla Virtua Tennis 3:lla.