Torchlightin voi tiivistää kahteen sanaan: Diablo-klooni. Onko Torchlight tosiaan vain törkeä kopio legendaarisesta dungeon crawlerista vai löytyykö pienen studion ensinäperryksestä hintansa perustelevaa piilotettua arvoa?
Down the drain
Runic Games on pelistudio, jonka tekijäkaarti koostuu muun muassa Blizzardin vanhoista työntekijöistä. Historia näkyy selvästi pelitalon esikoisessa Torchlightissa. Jos Diablon kaltaisen dungeon crawlerin perusajatus on vieras, saattaa Torchlight tuntua mielenkiintoiselta. Totuus kuitenkin on, että peli on käytännössä suora kopio isoveljistään eikä sillä ole tarjottavanaan mitään omaa maustetta kakun päälle. Torchlight jää myös juonellisesti huomattavasti esikuviaan köyhemmäksi.
Hack and slash –peli Torchlight sijoittuu Torchlightin kaupunkiin ja sen alla olevaan monikerroksiseen luolastoon, jota pelaaja koluaa matkalla kohti viimeistä pahista. Kuulostaako tutulta? Ei ihme, sillä konsepti on täysin sama kuin alkuperäisessä Diablossa. Torchlightin kaupungin alla paha tekee tuhojaan ja jokin korruptoi luolastoa tutkineen maagin. Tätä tapahtumaa sankarimme lähtee setvimään. Torchlightista kuitenkin puuttuu Diablojen infernaalisten demonien luoma tunnelma. Juoni jää erittäin latteaksi, eikä pelin maailma tunnu kovinkaan elävältä ja rikkaalta.
Pelaajan valittavana on kolme eri hahmoluokkaa; raakaa voimaa ja suuria aseita käyttävä Destroyer, jousella leikkivä Vanquisher ja taikoja harrastava Alchemist. Myös hahmoluokat ovat lähinnä yhdistelmiä Diablojen vastaavista, sillä lähes jokainen taito on apinoitu suoraan Blizzardin peleistä.
Pelin ideana on siis matkata kohti luolaston alinta kerrosta ja tappaa samalla tuhansia vastustajia saaden parempia varusteita, rahaa sekä kokemuspisteitä. Tasonnoususta saatavia pisteitä laitetaan oman valinnan mukaan joko voimaan, näppäryyteen, taikaan tai puolustukseen. Pelaaja saa myös valita yhden kykypisteen jokaisen tasonnousun yhteydessä. Taitopaketti on monipuolinen ja mahdollistaa monenlaisia hahmoja riippumatta hahmoluokasta. Esimerkiksi alkemisti voi erikoistua perinteisten taikojen sijasta fyysisiin buffeihin, jolloin casterista kehittyykin pätevä melee-taistelija. Kyky-paletti on erittäin onnistuneesti koottu, vaikka omaperäisyyttä skilleistä ei irtoaisi kulumallakaan.
Kiiltää kuin kulta
Runic Games ansaitsee kehuja pelin toteutuksen suhteen; Torchlight on erittäin viimeistelty peli, jonka tekniikka ja tuotantoarvot ovat huippuluokkaa. Pelin kontrollit ovat erittäin toimivat ja ne muistuttavat muun muassa Dragon Agen konsoliversioita: X-nappulasta tehdään perushyökkäys, muihin nappuloihin voi asettaa valitsemansa kyvyt. Kykyjä on kaksi ”kerrosta”, joita voi vaihdella d-padista.
Graafisesti peli on hieman vanhentunut, vaikka näin laajaksi arcade-peliksi ilme onkin täysin riittävä. Torchlight on ulkonäöltään hieman lapsellinen, kuten esimerkiksi Fablen karkkimainen maailma. Pelin musiikki ja ääniefektit tuovat paljolti mieleen Diablot, ja jotkin äänistä ovat täysin identtisiä esikuviensa kanssa. Esimerkiksi Town Portalia kutsuttaessa ilmoille kajahtaa erittäin tuttu ääniefekti. Kokonaisuutena kuitenkin tekniikka pelaa, peli rullaa mukavasti eteenpäin ja pelattavuus on rautaa. Runic Games on tehnyt hyvää työtä.
Matka unholaan
Torchlightin tarjoama luolastoputki on erittäin toimiva paketti, sillä peli vie mukanaan ja tuottaa erittäin addiktoivan matkan kohti maaliviivaa. Ongelma on vain siinä, että kyseinen pyörä on jo keksitty. Diablot ovat niin loistavia pelejä, ettei niiden kloonaamisella voi epäonnistua. Onko siis Torchlight 1200 Microsoft-pisteen hintalappunsa arvoinen? Toki, mutta samaan hintaan alelaarista voi hankkia huomattavasti mielenkiintoisemmat ja paremmat esikuvat. Peliä voi siis suositella, jos et omista tietokonetta, joka pyörittää 15 vuotta vanhaa peliä tai jos välttämättä haluat kokea pelisi vain Xboxin välityksellä. Allekirjoittaneen vanha ”Bolo”-fanin sydän sykkii kuitenkin edelleen niin vahvana alkuperäisille mestariteoksille, että Torchlight tuntuu vain halvalta kopiolta ja helpolta rahastukselta.