Tämän vuoden merkittävin urheilutapahtuma, eli Torinon olympialaiset on saanut oman pelin. Pelissä luvataan olevan 8 päälajia sekä yli 15 yksittäistä tapahtumaa. Realistinen kommentointi sekä aidosti mallinnetut kisapaikat kuulostavat makoisilta.
Siteet kiinni ja matkaan
Lajeiksi peliin on valittu laskettelu neljällä tapahtumallaan, pikaluistelussa tarjotaan kolmea tapahtumaa ja kelkkailu taas on jaettu ryhmäkelkkailuun, parikelkkailuun sekä soolokelkkailuun. Tämän lisäksi lajeina ovat murtomaahiihto, ampumahiihto, mäkihyppy sekä yhdistetty. Monipuolisuuden puutteesta sisältöä ei siis voi syyttää. Jo parin pelikerran jälkeen jokainen löytää mieleisensä lajin.
Peli on jaoteltu turnaukseen, jossa pelataan kaikki lajit läpi sekä yksittäisiin kilpailuihin. Lajit on rakennettu varsin yksinkertaisesti. Yleisesti pitää vain osata ajoittaa tietty painallus ja hieman ohjata. Toteutus ei ole erityisen monipuolinen ja muiltakin osin pelaaja tuntee pelin olevan arcadea.
Kontrollit ovat helpot omaksua ja toimivat hyvin. Välillä tosin tulee mieleen, että olisiko lajeja voinut hieman syventää kontrollien osalta? Täytyy tosin mainita, että vaikeustasoja löytyy kolme, joista kaksi ensimmäistä ovat todella helppoja. Parhaiten lajeista on toteutettu mäkihyppy sekä kelkkailut. Mäkihypyssä balanssin löytäminen, ponnistus ja alastulo antavat mukavasti haastetta ja kotisohvan mäkikotkat voivat treenata ennakkoon, miten kisoissa menestytään ja miten sivutuuli vaikuttaa. Kelkkailut on toteutettu myös hyvin. Lähdön ajoittaminen ja kallistelut mutkissa kuulostavat ehkä tylsiltä, mutta vauhdintunne on hieno ja suoritustaan tekee mieli hioa kerta toisensa jälkeen. Muut lajit ovat harmaata massaa. Luistelussa tulee mieleen 80-luvun urheilupelit, missä voittaja oli se jonka ohjain oli pelin jälkeen pirstaleina. Hiihto on toteutettu myös ala-arvoisesti. Erikoisesti toimiva kuntokäyrä aiheuttaa lähinnä raivoa ja hiihtoa ei pelaa mielellään ensimmäisen kerran jälkeen. On todella harmi, että hiihto on pilattu. Hiihdon tunaroinnin takia muuten hienot yhdistetty ja ampumahiihto eivät kuulu pelaajan suosikkeihin. Laskettelulajit ovat hyvin toteutettuja, mutta eivät suuresti poikkea vanhemmista kollegoistaan.
Kirvesniemi, Varis ja Myllylä
Luvattu graafinen näyttävyys on hieman kaksijakoista. Kisapaikat on toteutettu esikuvien mukaisesti. Yksityiskohtia saa etsiä suurennuslasilla. Yleisön animaatio ei ole erityisen onnistunutta, mutta pahviukkoihin ei jaksa kiinnittää huomiota. Suuri kiitos täytyy antaa todella nopeista latausajoista. Peli alkaa lähes välittömästi ja hyvin kevyenä pyörii sulavasti. Maisemat ovat paikoitellen kauniit ja laskettelussa näkee hienosti kylän valoineen. Äänet ovat jo tutuksi tullutta keskitasoa. Musiikki on popahtavaa kisamusiikkia, jonka olemassaoloa ei tahdo huomata. Yleisön äänet ovat mukava poikkeus muuten hiljaisessa kokonaisuudessa. Ääniin tulee laskea myös kahden amerikkalaisen herrasmiehen selostus, joka menee aivan metsään. Nämä arvon herrat eivät tiedä lajeista juuri mitään ja kommentit ovat puisevia. He selittävät välillä jotakin, millä ei ole mitään tekemistä pelaajan suorituksen kanssa. Onhan se mukava tietysti tietää, että Simon Amman voitti ampumahiihdossa kultaa edellisissä olympialaisissa. Ettei vaan lajina olisi ollut mäkihyppy? Naurettavin piirre herrojen selostuksessa on omien kehuminen. He jaksavat muistuttaa kuinka paljon paikalla on amerikkalaisia katsojia ja kuinka hyvä amerikkalainen hiihtäjä on.
Pyryä tai räntää
49Gamesin kehittämä peli on lopulta hyvin erikoinen tapaus. Sitä pelaa mielellään varsinkin kavereiden kanssa, mutta pitkiä pelisessioita on turha odottaa. Netissä pelatessa olisi voinut saada lisää haastavia vastuksia, mutta nettipelin jättäminen pois on valitettavaa. Peli nousee automaattisesti talviurheilupelien kärkeen, muttei ole sitä mitä nykyisellä tekniikalla voisi tehdä. Pelin avulla pääsee nopeasti kisatunnelmaan, mutta kokonaisuutta vaivaa parin lajin onneton toteutus. Ehkäpä kehittäjällä ollut kiire saada peli valmiiksi, kun osa lajeista on hiottu todella toimiviksi ja osan on vain kankeita bonuslajeja.
Kokonaisuus on todella epätasapainoinen. Peli on parasta kaveriporukassa ja se on helposti omaksuttava. Varsinaisia tavoitteita on vaikea löytää sen jälkeen, kun kaikista lajeista on kulta palkintohyllyllä. Uudelleenpeluuarvo on vähäinen ja kiinnostus peliä kohtaa lopahtaa taatusti kisojen ollessa ohi.