El Mariachi
Tanskalaisen Deadline Games-pelifirman Total Overdose lainaa surutta pelillisiä elementtejä muista lähteistä. Tämä ei kuitenkaan ole haitaksi, sillä parhaista paloista on saatu kokoon mainio räiskintäpeli. Pelimekaniikkaa on lainattu varsinkin Max Paynestä ja Grand Theft Autosta, asetaistelun automaattitähtäyksineen tuodessa mieleen myös PS2:n Gungraven. Robert Rodriguezin elokuvat El Mariachi, Desperado ja Once Upon a Time in Mexico ovat myös selvästi olleet pelitiimin innoittajina ja inspiraation lähteinä.
Monet modernit videopelit perustavat toimintansa hiiviskelylle ja varovaiselle etenemiselle. Tietynlainen pelialan muodikas trendi onkin stealth-action. Total Overdose on kuitenkin kaikkea muuta kuin hiiviskelyä, peli on suoraviivaista räiskintää esitettynä kolmannen persoonan näkökulmasta. Aseellisen taistelun kulmakivenä toimii vasemmalla liipaisimella aktivoitava loikka ja ajanhidastus, jolloin luotien väistely onnistuu ja tähtääminen helpottuu. Automaattinen tähtäys lukittuu vihollisiin sujuvasti ja X-napilla voidaan tähdätä tarkemmin vihollisen päähän. Pääosumat on toteutettu tavallista erikoisemmin, sillä pelaajan tulee ajoittaa X-napin jälkeinen liipaisimen vetäminen tarkkaan, jota laukaus osuisi. Näppärä pelaaja silti napsii pääosumia ilmalennon aikana pariinkin viholliseen ilman ongelmia. Enter the Matrixin kaltaisesti pelihahmo kykenee myös akrobaattisiin seinäloikkiin. Pelaaja voi yhdistää pisteitä antaviksi komboiksi näitä erilaisia hyppyjä, joten aivan pelkkää liipaisimen naksuttelua ei peli ole. Vastustajien peittoamista voi tiukan paikan tullen helpottaa myös käyttämällä erilaisia erikoistemppuja, kuten kaikki lähietäisyydeltä viholliset tappavaa tornado-pyörähdystä tai hulppeita El Mariachi-konekiväärikitaralaukkuja.
Desperado
Ehkäpä paras pelillinen laina on otettu Prince of Persiasta, sillä yllättävän kuoleman sattuessa pelaaja voi helposti palata ajassa taaksepäin. Tämä toimii todella hyvin ja pitää pelin etenemisen vauhdikkaan sujuvana vaikka vihollisia, luoteja ja räjähdyksiä olisikin pelihahmon terveydelle liikaa. Kun pelaajan hahmo menehtyy vaikkapa vastustajan kranaattiin, pelaaja voikin pikakelata taaksepäin tilanteen ja ampua tuon heitetyn kranaatin jo ennalta. Kaikki tämä ilman taukoja, latausruutuja tai hidasta kuolinanimaatiota. Pelaajan turhautuminen äkkikuolemiin on näin estetty, peli-ilon säilyessä intensiivisestä tunnelmasta ja nopeasta temmosta huolimatta. B-nappia painamalla voi tähtäimen lukita myös tuhoutuvaan ympäristöön, kuten tynnyreihin ja myös niin itse heitetettyihin kuin vihollisilta vastaanotettuihin kranaatteihin. Tämän kaltaiset pienet yksityiskohdat helpottavat toimintaa juuri sopivasti. Hauskasti myös vastustajan päästä ammutun päähineen voi napata ilmasta omakseen, mistä saa lisäpisteitä.
Vaikka peli sisältääkin myös vapaata liikkumista kaupungissa, ei GTA:n kaltaiseen simulaatiokaupungin tasoon päästä. Pelin kaupunki näet koostuu pienistä palasista ja lataustauot häiritsevät siirryttäessä paikasta toiseen. Pelialueen tutkiminen ja bonusten etsintä kuitenkin palkitaan, sillä hahmo kehittyy poweruppeja sekä pisteitä kerätessä. Pelihahmon kestävyys kasvaa ja myös aseiden käyttö molemmissa käsissä onnistuu. Onneksi myöskään tehtäviä ei tarvitse etsiä kartalta GTA:n tapaan, vaan pelaaja voi halutessaan myös suoraan valita valikon kautta haluamansa tehtävän, mihin siirrytään suoraan ilman turhaa matka-ajoa. Pelin ajoneuvot ovat mallinnettu melko heikosti, kaikki autot tuntuvat liukuvan ilman kunnollista massaa tai pitoa, mutta tämä ei juurikaan haittaa. Pelikaupunki sisältää myös hyppyramppeja pelaajan huviksi ja autojen tuhoksi, kuitenkin vapaan kaahailun riemua vähentävät myös lyhyen piirtoetäisyyden tyhjästä ilmestyvät autot. Puhtaaksi autopeliksi ei Total Overdosea ole luotu, vaan helposti käyttöönotettavat autot ovat vain nopean siirtymisen välineitä ja tarvittaessa aseita. Pelaaja näet voi kiihdyttää autollaan päin vastustajia, kuitenkin viimehetkellä hypäten itse kyydistä, ajokin rysähtäessä komeasti vihollisten keskelle ja räjähtäessä. Erityisen komealta tämä näyttää pelaajan ampuessa loikkansa aikana hidastettuna. Erittäin hauskaa ja autolla ajoa paremmin tehtyä on moottoripyörällä huristelu, johon tosin päästään käsiksi vasta muutaman tehtävän jälkeen.
Once Upon a Time in Mexico
Grafiikaltaan peli on korkeintaan kelvollista jälkeä, kuitenkin musiikki tukee hyvin ruudun toimintaa ja sopii mainiosti peliin. Kuvallinen ilme on piirroskuvamaisen tyyliteltyä, mikä näyttää liikkeessä riittävän hyvältä ja onnistuneelta. Vertakin roiskuaa lattialle ja seinille, mutta pelin tyylitelty ulkoasu ja yleinen huumorihenki pitänevät kirkuvat GTA-otsikot kurissa Overdosen osalta. Pelin kansikuva on tosin harvinaisen heikko ja tökerö, mikä saattaa kyllä laskea julkaisun myyntiä. Lisäksi pelin ohjekirja sisältää harvinaisen virheellistä tietoa: Molotovin cocktailia ei todellakaan nimetty minkään venäläisen vallankumouksellisen mukaan, vaan neuvostoliittolaisen poliitikon. Luulisi sitä tanskalaisten pelintekijöidenkin tuntevan paremmin Suomen sotahistoriaa..
Kokonaisuutena Total Overdose on suositeltavaa räiskettä suoraviivaisesta toiminnasta pitäville. Se ei ole yhtä monipuolinen ja laaja kuin GTA: San Andreas, mutta Overdosen taistelut ovat selvästi parempia ja näyttävämpiä kuin kilpailijansa.