Live Arcaden maaliskuun ”House Party” -hittikampanja käynnistyi ryminällä, kun Signal Studiosin ensimmäinen peli, Toy Soldiers saapui palveluun viime viikolla. Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva tornipuolustuspeli vaikuttaa ensisilmäyksellä melko vanhanaikaiselta, mutta onneksi mukaan mahtuu muutama loistava oivallus.
Toy Soldiers on mukava sekoitus perinteistä räiskintää ja tornipuolustusta. Pelaajan tarkoituksena on puolustaa omaa lelulaatikkoaan vastustajan hyökkäykseltä sijoittamalla torneja vihollisen hyökkäysreitille. Normaaleista tornipuolustuspeleistä poiketen pelaaja voi nimittäin hypätä minkä tahansa tornin puikkoihin ja ohjata toimintaa käsin tekoälyä tehokkaammalla liipaisinsormella. Kentistä löytyy tornien lisäksi myös tankkeja ja lentokoneita, joiden ohjaimiin voi myös tarttua. Näiden tuhovoima onkin melkoinen torneihin verrattuna. Tehokkaiden ajoneuvojen käyttäminen vaatii kuitenkin tarkkaa ajoitusta, sillä miehittämättöminä ne tuhoutuvat hyvin pian ja uutta yksikköä varten joutuu odottelemaan puolisen minuuttia.
Ensimmäisen maailmansodan leluteema on toteutettu hienosti valikoita ja latausruutuja myöten. Pieniinkin yksityiskohtiin on panostettu huolella. Graafisesti Toy Soldiers on ehkäpä hienoin vastaan tullut tornipuolustuspeli. Kameralla pääsee todella lähelle toimintaa ja muovisotilaiden sodankäynti näyttää uskottavalta. Etenkin ilmassa käytävät legendaariset taistelut Sopwith Camelin ja ”Punaisen paronin” tunnetuksi tekemän punaisen Fokker Dr.I:n välillä ovat upeaa katseltavaa. Pelin kontrollit ovat selkeät ja pääosin toimivat, lukuun ottamatta hiukan oudolta tuntuvaa vasemmalla tatilla tähtäämistä ja etenkin lentokoneiden ohjaamisen kankeutta.
Strategista toimintaa
Tuttuun tyyliin erilaisia vihollistyyppejä vastaan löytyy lääkkeeksi ainakin yksi tehokas puolustustorni. Erilaisia torneja löytyy hiukan vähänlaisesti, mutta päivityksillä niiden funktio saattaa muuttua merkittävästi. Esimerkiksi konekivääritornista saa parilla päivityksellä tankkeihinkin tehoavan tykkitornin ja lähietäisyyden kaasutornista taas pitkän kantaman kaasukranaatinheittimen. Tornien sijoitus on perinteistä poiketen tarkkaan rajattu, joten oikeiden tornien sijoittaminen oikeaan paikkaan vaatii mukavasti strategiaa. Toisaalta tämä myös hiukan vähentää pelin uudelleenpeluuarvoa, sillä kovinkaan montaa variaatiota ei pysty tekemään. Kaikista tuhovoimaisimpia torneja ei myöskään pysty sijoittamaan minne tahansa, vaan ne vaativat isomman tilan kuin muut.
Tornit on tasapainotettu mukavasti, ja kaikille torneille on oma käyttötarkoituksensa ja -paikkansa. Myös pelin vaikeustaso on sopiva, sillä normaalitasolla haastetta on riittävästi ja vaikeustasoa kasvattamalla pelaajan strategiset kyvyt joutuvat todella testiin. Paikoin vastaan tulee myös massiivisia pomotaisteluja, jotka voivat väärällä tornirakenteella olla yllättävänkin haastavia. Loppupään kentissä mukaan astuvat myös vihollisten tornit, jotka täytyy tuhota omien tornien tieltä. Lisäksi aivan vaikeimmalla Elite-vaikeusasteella kaikkia torneja täytyy ohjata itse. Noin kymmenen kentän mittaisen, hiukan lyhyehkön yksinpelikampanjan jälkeen avautuu uuden vaikeustason ja muutaman lisäkentän lisäksi myös Survival-pelimuoto, jossa tavoitteena on selviytyä mahdollisimman pitkään loppumatonta vihollisvyöryä vastaan.
Mukana on myös kahden pelaajan moninpeli niin jaetulla ruudulla kuin Xbox Livessäkin. Moninpelissä vihollisten lähettäminen vastustajan kimppuun tuo yhden strategisen elementin lisää peliin, ja myös tankkien ja lentokoneiden oikeaoppinen käyttäminen on tärkeässä roolissa.
Toy Soldiers tarjoaa varsin mukavaa viihdettä strategisen toiminnan ystäville, mutta sisältöä olisi saanut olla hiukan enemmän pelin 1200 Microsoft-pisteen (~14 euron) hinnalla. Nyt peli jää muutaman illan viihteeksi, jos ei innostu moninpelistä tai pelaamaan samoja tehtäviä vaikeammalla vaikeusasteella uudestaan. Jos tornipuolustus tai ensimmäisen maailmansodan teema kuitenkin nappaavat, on peli ehdottomasti hankinnan arvoinen.