Moni tätä tekstiä lukeva muistaa varmastikin jossain muodossa leluyhtiö Hasbron lanseeraamat Transformersit. Robotit, jotka muuttuivat erilaisiksi ajoneuvoiksi ja jopa mekaanisiksi dinosauruksiksi, olivat lapsena jotain aivan älyttömän siistiä! Ja ovat ne vähän edelleenkin. Nykyään Transformerseista on jo tullut ties kuinka monta videopeliä ja viides liveaction-elokuvakin tekee tuloaan ensi vuoden puolella, piirretyistä puhumattakaan. Michael Bayn ohjaamat ison rahan elokuvat ovat saaneet varsin ristiriitaista palautetta, mutta ovat silti olleet erittäin menestyksekkäitä. Ei siis ihme, että myös pelintekijät ovat huomanneet, mikä jättiläismäisissä robottihahmoissa kiinnostaa: laadukkaasti toteutettu toiminta, josta ei räjähteitä, one-linereita tai vauhtia puutu. Vähän sama kuin katsoisi Terminaattoreita, jotka muuttuvat tankeiksi ja pommikoneiksi. Eivätkä tule tulevaisuudesta.
Optimus Prime vastaan Megatron
High Moon Studiosin Transformers-pelit sijoittuvat robottien kotiplaneetta Cybertroniin ja siellä jylläävään sisällissotaan hyvien Autobotien ja ilkeiden Decepticoneiden välillä. Ensimmäinen peli, War Of Cybertron, sai paljon positiivisia arvosanoja, mutta siinä oli omat ongelmansa pelimekaniikan liiallisen toiston, tyhmän tekoälyn sekä laimean grafiikan osalta. Peli sai kuitenkin menestyksekästä jatkoa Fall Of Cybertronin muodossa, joka vanhojen konsoleiden lisäksi saapui hieman yllättäenkin myös nykyisille konsoleille. Itse en ole pelannut vanhojen konsoleiden versioita ollenkaan, joten en valitettavasti osaa verrata versioita keskenään. Mikäli vanhan alustan arvostelu kiinnostaa, voi Livegamersin Bordeauxin arvostelun lukaista
täältä.
Transformers: Fall Of Cybertronin kampanja alkaa suht ärhäkkäästi. Edellisen pelin tarina ja yleinen Transformers-tietämys ovat parasta olla tiedossa, sillä minkäänsorttista alkuintroa tai pohjustusta tapahtumille, saatika hahmoille, ei anneta. Cybertron on kuitenkin lähes tuhoutunut taisteluissa kahden eri liittouman välillä, eikä sota tunnu loppuvan. Optimus Primen johtamat Autobotit ovat häviämässä taistelun, joten he alkavat etsimään uutta planeettaa meidän Linnunradaltamme, kun taas Megatronin johtamat Decepticonit tahtovat tuhota jokaisen Autobotin eivätkä päästä näitä pakenemaan. Tarinaan tulee mutkien myötä paljon käännekohtia ja jopa muita liittoumia, mutta mitenkään monimutkainen tai äärimmäisen yllättävä se ei ole. Tarina koetaan myös eri osapuolilta, joten pelaamaan pääsee niin Autoboteilla, kuin Decepticoneillakin ja vielä monella eri hahmolla. Niin tarina kuin itse pelikin etenee varsin suoraviivaisesti, eikä siihen voi vaikuttaa millään lailla. Myöskään pelattavaa hahmoa, tai liittoumaa, ei voi vaihtaa ellei peli niin erikseen määrää.
Robotit valeasuissa
Peli on kolmannesta persoonasta kuvattua toimintaa, joka on saanut paljon vaikutteita Gears Of War -pelisarjasta. Jäykät robotit rynnivät tietä eteenpäin aseet laulaen sekä tuhoa kylväen ja välillä kehitetään joko hahmoa tai aseita. Suurimpana erona Gearsiin tosin on se, etteivät robotit osaa mennä suojaan. Se helpottaisi paljon ja toisi taisteluun lisää syvyyttä, mutta Transformereiden panssarit ovat ilmeisesti liian kankeita saadakseen soturia kyykkyyn. Myös kranaattien saatavuus hieman häiritsee, sillä jokainen yksittäinen kranaatti pitää ostaa kalliilla hinnalla erilliseltä asekojulta. Onneksi sentään muu aseistus toimii, sillä matkalla mukaan tarttuu kaikenlaista vempelettä, joilla vihollisen saa muutettua äkkiä romumetalliksi. Vihollisjoukkojen harventamiseen tarkoitettuja aseita on sopiva määrä happotykistä sinkoon ja haulikosta lasersirkkeleitä ampuvaan kanuunaan, ja ne tuntuvat kaikki mukavan erilaisilta. Aseita voi myös päivittää vihollisista saatavilla osilla, mutta valitettavasti päivitykset ovat vain tasoa ”tehokkaampi, tarkempi, isompi lipas, nopeampi ladata”. Mitään erikoisempia etuja päivitykset eivät siis tarjoa, kuten ei myöskään itse hahmonkehitys. Jokainen hahmoon hitsattu pellinpala parantaa joko nopeutta, kestävyyttä, erikoistaidon latausnopeutta tai mukana kannettavaa ammusten määrää. Hyvänä puolena sentään on, että yhtä hahmoa kehitettäessä kaikki hahmot kehittyvät. Jokaista pelattavaa hahmoa ei siis tarvitse kehittää erikseen.
Koska kyseessä eivät kuitenkaan ole aivan tavalliset sotilaat, on Transformeri mahdollista muuntaa nappia painamalla myös toiseen muotoon, jolloin hahmo kestää enemmän vahinkoa ja saa erilaisen aseistuksen. Autobotit muuntautuvat värikkäiksi ja nopeiksi kilpa-autoiksi, Decepticonit taas sotilaskalustoksi. Paras muuntautumiskyky on kuitenkin niillä, jotka pääsevät irti maantasolta. Pelin tyyli muuttuukin äkkiä, kun robotti muuntaa itsensä helikopteriksi tai hävittäjäksi ja nousee korkealle ilmaan ampumaan raketteja ja pommeja vihollisten niskaan.
Enemmän, mitä silmä tapaa
Pelin visuaalinen anti on erittäin miellyttävää ja varsinkin välivideoissa se näyttää juurikin niin coolilta, miltä Transformersin kuuluukin näyttää. Peli pyörii tasaisesti, ei pätki, eikä lataustaukojakaan ole kuin kuoleman korjatessa. Nekin ovat niin lyhyitä, ettei edes ruudulla näkyviä ohjeita tai juonikuvioita ehdi lukemaan loppuun. Myös äänimaailma pelissä on huikea, sillä robottien mekaaniset äänet varsinkin muuntautumisen aikana ovat juuri kuten Bayn elokuvissa. Koko kakun kruunaa kuitenkin ääninäyttely, sillä jokaisen robotin ääninäyttelijä tekee työnsä mallikkaasti ja antaumuksella. Parhaiten mieleen jää tottakai Optimus Primen ainoa ja oikea ääninäyttelijä: Peter Cullen. Megatronia pelissä näyttelee Fred Tatasciore. Itse olisin toivonut Frank Welkerin ääntä Megatronille, vaikka Tatasciore hoitaakin työnsä erittäin hyvin.
Transformers: Fall Of Cybertronissa on myös moninpeli, joka tarjoaa joko kaverin kanssa yhteistyössä pelattavaa Escalation-pelimuotoa, jossa tarkoitus on selvitä mahdollisimman pitkään alati kasvavilta vihollisaalloilta. Toinen moninpelimuoto on perinteinen vastakkainasettelu, jossa pelaaja valitsee itselleen sopivannäköisen robottisoturin, aseistuksen ja muunnosmuodon ja siirtyy taistelemaan toisia pelaajia vastaan. Valitettavasti en päässyt tätä kokeilemaan, sillä odotteluista ja uusintayrityksistä huolimatta en löytänyt kuin kaksi pelaajaa, jolloin pelit eivät alkaneet lainkaan.
Jos robottitaistelu kiinnostaa ja Transformersit ovat joko olleet, tai ovat nyt, lähellä sydäntä, kannattaa pelin ostamista ehdottomasti harkita. Yksinpelikampanja erilaisine ja tuttuine hahmoineen tarjoavat oikein hyvää ja leppoisaa viihdettä viikonloppuvapaille.