Viime vuonna julkaistu UFC 2009 Undisputed oli useankin pelaajan toiveiden täyttymys, sillä kyseisen genren peliä oli odotettu kuin juhannusaurinkoa nousevaa uuden sukupolven konsoleille. UFC 2009 Undisputed oli menestys ja sai paljon kiitosta. Peli oli kuitenkin monilta osin lapsen kengissä. UFC Undisputed 2010 korjaa paljon aikaisemman osan virheitä ja parantaa heikkouksia.
Kun rullat on kääritty suojaksi rystysiin…
Pelissä on yli 100 ottelijaa eri painoluokista ja mukana on tietenkin alan tunnetuimmat huiput. Pelimuotoja on valittavana useita perinteisestä kaksinkamppailusta vyön metsästämiseen. Sisältöä on reilu määrä ja avattavaa riittää. Moninpeliä on paranneltu ja mukana on Xbox Live Camp, jossa kaverin kanssa voi perustaa oman leirin ja treenata ihan uudella tavalla. Monelle suuri helpotus on se, että latausaikoja on minimoitu jonkin verran, mutta siltikin ne ovat liian pitkät. Asentamalla pelin kovalevylle latausaikoja saadaan vähän laskettua.
Ehkä eniten pelissä on parannettu uramoodia. Se on entistä pidempi, monipuolisempi ja parempi. Ura aloitetaan luomalla ottelija. Hahmon luonti on hyvin toteutettu, ja haluamansa näköisen hahmon saa tehtyä helposti. Valittavana on 5 erilaista äänensävyä haastatteluja ja välikohtauksia varten. Ura kestää aina 12 vuotta, ja otteluita ehtii kertyä helposti yli 40. Periaate on sama kuin aikaisemmassa osassa: pelaajalle jaetaan ottelukortteja, joista näkee tarpeelliset tiedot, kuten esimerkiksi otteluajankohdan ja tilastot. Pelaajan hyväksyttyä ottelun alkaa harjoittelu. Uutena ominaisuutena käytettävissä on valmentajan apu. Valmentaja antaa vinkkejä koskien treenejä ja vastustajaa. Ottelua varten voi hakea boostia keskittymällä tiettyyn ominaisuuteen. Tämä kasvattaa haluttua ominaisuutta ottelun ajaksi, mutta laskee toista.
Tunnetuksi pääseminen tuo faneja ja jossain vaiheessa pitää keskittyä myös julkisuuden saloihin. Julkisuus tuo rahaa ja entistä enemmän faneja. Mitä enemmän faneja, sitä parempia otteluita ja sponsoreita saa puolellensa. Rahan myötä saa parempia laitteita salille, joilla treenaamalla tienaa enemmän pisteitä hahmonkehitykseen. Tämä on mukava lisä peliin, mutta myöhemmässä vaiheessa menettää merkityksensä lähes kokonaan.
Ilman kipua ei synny tulosta
Treenaaminen on tehty nyt paljon yksinkertaisemmaksi ja toimivammaksi. Monelle sparraaminen oli turhauttavaa aikaisemmassa osassa nyt koko osuuden voi skipata ja ottaa automaattisesti tietyn määrän pisteitä ominaisuuksien kehittämiseen. Kehitettävänä on kahdeksan osa-aluetta, joissa kaikissa on sekä hyökkäys- että puolustuspuoli eli yhteensä mittareita on 16. Erikseen on vielä perusominaisuudet: voima, nopeus ja kestävyys. Niitä kehitetään käymällä salilla, jolloin valittavana on kolme erilaista treenimuotoa: kevyt, normaali ja raskas treeni. Mitä raskaampi treeni, sitä enemmän kehittyy. Huomioida tässä pitää se, että mitä kovempaa treenaa, sitä enemmän väsyy. Lepoviikkojakin tulee ottaa, jotta pysyy yleisesti paikat kunnossa ja on otteluviikolla parhaassa vedossa.
Mikäli keskittyy liikaa yhteen ominaisuuteen, kärsivät muut ominaisuudet tietyn ajan kuluessa. Toisin sanoen pisteitä alkaa menettää, jos treenaaminen on liian yksipuolista. Pelissä on olemassa rajat, johon päästessä pisteet eivät laske enää siitä alaspäin. Nämä ovat 30, 50 ja 70 pistettä.
Leireihin voi mennä koska vain ja opetella liikkeitä. Leirejä on runsaasti ja haluamansa liikkeen voi saada käyttöönsä tekemällä leirin vetäjän antamat tehtävät. Kaikkien helpotukseksi tehtävät eivät ole mahdottomia, vaan kaiken tasoiset pelaajat on huomioitu. Liikkeillä on kolme tasoa ja tason saavutettua saa liikkeestä entistä voimakkaamman. Ensimmäisen tason opetteluun ei yleensä vaadita kuin yksi kerta, mutta seuraavalle tasolle tarvitaan jo kaksi tai useampi harjoittelukerta.
Jotain niin hyvää, mutta ei pelkkää ruusuilla tanssimista
Kontrollit ovat erinomaiset. Kaikki on suunniteltu todella loogisesti ja aloittelevan on nopea omaksua perusasiat. Pelin tutoriaali opettaa todella hyvin ottelun saloihin. Mestariksi tuleminen vaatiikin jo sitten paljon enemmän, sillä on tärkeää pärjätä niin pystyssä kuin matollakin. Onneksi kontrollit toimivat ilman viivettä ja nopeasti, joten oppiminen ja harjoitteleminen ei tyssää siihen.
Musiikit ovat kirjaimellisesti todella järkyttävät, ja samaan toistuvaan melodiaan uramoodissa turtuu todella nopeasti. Valikoima on vähäinen ja liian yksipuolinen. Äänet lyönteihin ja potkuihin ovat melko geneeriset, mutta ajavat asiansa. Selostus toimii, vaikka se kaatuukin välillä toistamiseen. Joe Rogan ja hänen tuomansa haastattelut ovat mukava lisä luomaan peliin syvyyttä. Kommentteja olisi kuitenkin saanut tehdä peliin melkoisesti lisää, koska pidemmän päälle Joe Roganin haastattelut ovat sitä samaa ja ne haluaisi suoraan skipata.
Graafisesti peli ei kovin paljon eroa sarjansa edellisestä, mutta hahmojen sekä ympäristön yksityiskohtia on hiottu paremmiksi ja ympärillä tapahtuu paljon. Tyrmäykset näyttävät todella hyviltä ja veren valuminen silmäkulmasta on viihdyttävää. Maahan tippunut veri pikselöityy edelleen ja näyttää enemmän kuivuneelta kuin tuoreelta. Hiki valuu aina samasta kohtaa kroppaa ja veritahrat ilmestyvät samoihin kohtiin. Omat hahmot näyttävät välillä vähän muovisilta tietyssä valossa. Kaikista pienistä mokista huolimatta peli näyttää upealta ja hidastukset ovat parhaimmillaan karkkia silmälle.
Liven puolella välillä tuntuu olevan vaikea löytää otteluita, kun taas välillä kaikki tapahtuu niin kuin pitääkin. ”Kaksi ottelua kolmesta” tuntuu olevan sääntö lagin suhteen, eli kaksi pelattavaa peliä ja yksi laginen peli, jossa ei voi kuin ottaa nokkaan. Xbox Live Camp on kieltämättä mukava uudistus, sillä siellä voi treenata kaverinsa kanssa ja samalla kehittää hahmoaan.
Fighters never quit and quitters never fight
Peli on kokonaisuudessaan todella hyvä. Pelaaminen on todella koukuttavaa ja tuntuu aina todella miellyttävältä. Kamppailutaustaa omaaville nousee hymy suuhun, kun he huomaavat, kuinka hyvin liikkeet on tehty ja kuinka esimerkiksi asennon muodostuminen ja palautuminen tapahtuu. Jopa kamppailulle vieraammat oppivat lajituntemusta tiettyyn pisteeseen saakka. Pelissä on paljon pieniä yksityiskohtia, joita on hiottu siten, että ne näyttävät ja tuntuvat uskottavilta. Virheetön peli ei kuitenkaan ole. Siinä on asioita, joihin pitää keskittyä jatkossa. Tällä hetkellä UFC Undisputed 2010 on silti genrensä paras.