Jos Naughty Dog -pelistudion Uncharted 4: A Thief’s End -peli olisi kirja, tai elokuva, niin se saisi ilman muuta täydet viisi tähteä. Harvoin tulee vastaan niin mukaansatempaavaa tarinaa, joka onnistuu yllättämään kerta toisensa jälkeen. Uncharted-pelien vahvuutena on ollut jo aiemmin hyvät tarinat, mutta nyt noustaan vielä aikaisempia kertoja korkeammalle tasolle. Vaikka tarinasta nauttii nekin, joille neljäs pääsarjan osa on ensimmäinen kosketus pelisarjaan, todellisen nautinnon saavat pelaajat joille on jo aikaisemmat osat tullut kuljettua läpi.
Prologi
Tarinan juonteet ja perusta aiheuttaa sen, että juonesta on vaikea kertoa mitään spoilaamatta pelikokemusta niiltä, joita vasta odottaa seikkailu Nathan Draken seurassa. Pelisarjan historiaan tutustuneet ovat tottuneet siihen, että luvassa on jonkin myyttisen ja tarunhohtoisen kohteen etsintää. Nytkään ei ole tästä luvassa poikkeusta, vaikka pelin alku hieman johdatteleekin harhapoluille koti-idyllillään.
Nykyhetken lisäksi valotetaan myös pääsankari Nathanin lapsuutta, vielä syvällisemmin kuin edellisessä osassa. Paluu menneisyyteen onkin perusteltua, sillä ilman tietoa menneisyydestä, ei pelin tarina lähde samaan lentoon minne se nyt pääsee. Tuleepa sitten vahvistus sillekin kuuluuko Nathan todella Sir Francis Draken sukupuuhun vai ei.
Uncharted-pelien on totuttu olemaan myös näyteikkuna julkaisualustansa kykyihin. Nyt PlayStation 4:n julkaisusta on jo tovi vierähtänyt, ja sille ollaan nähty useampia graafisesti kauniita pelejä. Uncharted 4: A Thief’s End nousee tälläkin saralla kärkikastiin, nyt tosin ero muihin peleihin ei ole niin suuri mitä aikaisemmilla kerroilla on ollut, mutta useampi vau-elämys on luvassa jos malttaa pysähtyä pelin tuoksinnassa hetkeksi katselemaan maisemia. Peliin rakennettu kameratila onkin ollut ahkerassa käytössä ─ ainakin jos somea on uskominen.
Siinä missä grafiikkapuoli on onnistunut, niin ei äänien osaltakaan ole pelkoa tusinatuotteesta. Hyvän äänimaailman tunnusmerkki on, että sitä ei huomaa ja missään vaiheessa pelaamista ei tärykalvoille tarjottu efektikikkailua. Pelin ääniasetuksista löytyy perinteiset balanssiasetukset äänien, tehosteiden ja musiikin suhteen, sekä ulostulon valinnasta on hyvä käydä tarkistamassa millä laitteella äänet tuottaa, jotta paras tulos saavutetaan. Varsinkin moninpelissä oikea äänilähteen valinta helpottaa askeläänien suunnan kohdistamisessa.
Ensimmäinen näytös
Jos kerran tarina, ulkonäkö ja äänet on huippuluokkaa, niin entä sitten itse pelattavuus. Uncharted-pelien yksi tärkeimpiä pelimuotoja on tasoloikkamainen eteneminen ympäristöä hyväksikäyttäen. Kiipeileminen onnistuu, ja ympäristö vihjailee oikeaa suuntaa. Nopeasti erottaa oikean suunnan, vain muutaman kerran joutuu palaamaan takaisinpäin ja arvuuttelemaan uutta reittiä. Lisää jännitystä peliin on tuotu rikkoutuvilla kohdilla, joista osasta selviää helposti, osasta joutuu sitten reaktiohippaa leikkien tutustumaan liukumäkiin ja hyppyjen oikea-aikaisiin ajoituksiin.
Hyppyjen ja kiipeilyjen ohella tarjolla on muutakin, onhan kyse kuitenkin pelistä, missä on monenmuotoista toimintaa. Korkeuksissa etenemisen lisäksi pelisarjassa on totuttu näkemään myös taistelullisia elementtejä. Näin on nytkin ja etenemisvaihtoehtoja on tarjolla joko vaaranpaikkoja vältellen tai räiskien läpi vihollisten. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista valita rauhanomaista reittiä, vaan tarina paiskoo silmille vihollista, mikä on nujerrettava. Tarjolla on mukana kulkevan pistoolin lisäksi sitten arsenaalia, mitä vihollisilta tippuu tai sattuu löytämään maasta. Nyt mukana on muutama keräilyasekin, mitkä tunnistaa noukittaessa kultaisesta ikonista.
Juoksemisen lisäksi on tarjolla aikaisempaa enemmän myös ajoneuvoilla etenemistä. Vauhdikkaimmista kohtauksista yksi perustuukin kunnon ajoneuvotakaa-ajoon. Ajoneuvoja hyödynnetään muutenkin kuin vain pakenemiseen, tarinan kuljettaminen vaatii myös ratinkääntelyä, jopa ehkä pitkästymiseen asti. Uutena elementtinä pääsee nyt kokeilemaan auton vinssiä, asiaa mistä revitään enemmänkin huumoria, kun se ensimmäistä kertaa saadaan näkösälle. Vinssi ja sen käyttö antaa uutta näkökulmaa jälleen yhdelle Uncharted-pelisarjan peruspilarille, pulmille.
Tehtäviä on tarjolla, mutta ei ylenpalttisesti. Sinne tänne matkan varrelle on ripoteltu erilaisia pulmia, joiden vaikeus ja ratkaisutapa vaihtelee suuresti. Aikaisempien osien pulmiin verrattuna pelin pulmat tuntuvat helpommin ratkaistavilta, suurimman osan pääsee läpi sitkeällä yrittämisellä, toki vihjeiden oikeat tulkinnat auttavat etenemiseen paljon. Kiitosta ansaitsee pulmien ja tehtävien monimuotoisuus, nuhteita taas tulee välillä liiankin helpoista ratkaisuista.
Toinen näytös
Keräiltävääkin on pelissä, joidenkin lähteiden mukaan jopa 190 erilaista kohdetta. Pelisarjaa tunteville sinne tänne pelimaisemaan ripotellut pikku aarteet ovat tuttuja, nyt niiden lisäksi kerätään myös päiväkirjamerkintöjä. Päiväkirjamerkinnät ovatkin tärkeitä tarinan syventävää avaamista varten, ja tarvitaan niitä joidenkin pulmien ratkaisuihinkin. Toki ne tärkeimmät merkinnät on laitettu paikkoihin, mistä ne varmasti osuvat pelaajan reitin varrelle.
Tarina on aina ollut se tärkein osa Uncharted-peliä, ja muut pelin lisämahdollisuudet ovat olleet mukava lisä. Moninpeli on ollut jo aikaisemmin mukana ja niin on nytkin. Vaikka aikaisemminkin moninpeliosuus on ollut hyvin tehty, niin tällä kertaa panostusta on vielä lisätty ja tarkoitus on pidentää pelin ikää keräämällä elinvoimainen yhteisö moninpelin ympärille. Naughty Dog on luvannut, että moninpeliin tulevat lisäpaketit tullaan jakamaan kaikille pelaajille ilman erillistä maksua, ja yhteisöhaasteita on luvassa viikoittain. Moninpeli onkin ollut toimivaa ja jopa ennen pelaamaan pääsyä ennakkomainostetut pelin buusterit eivät ole osoittautuneet peloista huolimatta ylivoimaisiksi pelin pilaaviksi ominaisuuksiksi.
Suurin miinus tulee puuttuvasta co-op-pelistä. Edellisissä osissa pelikokemusta rikasti omassa porukassa pelin pelaaminen ja onkin nyt sääli, että tällä kertaa ei sitä mahdollisuutta ole suotu. Lieneekö sitten juuri satsaus moninpelipuoleen tiputtanut co-op-pelin pois, voimme vain arvailla.
Epilogi
Joka tarinalla on alkunsa ja loppunsa, niin myös Uncharted-saagalla. Se, mikä alkoi vuonna 2007, on saavuttanut päätepisteensä nyt yhdeksän vuotta myöhemmin. Hienompaa lopetusta on vaikea kuvitella ja Nathan sekä kumppanit saavat arvoisensa siirtymisen eläkkeelle. Sääli, sillä tämän tasoinen lopetus jättää janon. Janon, jonka vain uusi Uncharted-seikkailu voisi sammuttaa.