On kulunut 16 vuotta, kun Eden Gamesin kehittämä ja Infogramesin julkaisema V-Rally on viimeksi nähnyt päivänvaloa. Konsolisukupolvet ovat vaihtuneet pariinkin otteeseen, Infogrames on muuttunut Atariksi ja Eden Games on siirtynyt tekemään autopelejä kevyemmille alustoille.
Kun Atari alkoi siirtyä konkurssivaiheeseen, alkoi se myymään peliensä oikeuksia. Tällöin apajille löntysti myös Bigben Interactive, joka nappasi itselleen oikeudet Test Driveen. Ilmeisesti kaupanpäällisiksi saatiin myös oikeudet V-Rallyyn, koska asiasta ei hiiskuttu mitään ennen uuden pelin julkisusta. Kehitys annettiin FlatOut 4:stä ja WRC-peleistä vastuussa olevalle Kylotonnille, jonka CV:stä löytyykin kasa ”ihan ok”-ajopelejä. Eihän nyt vaan kävisi niin, että tämä jopa legendaarisen maineen kerännyt rallipeli päätyisi sinne ”ihan ok” -pelien joukkoon? No ei ole pelkoa, sillä V-Rally 4 on vielä jotain huonompaa.
Muutaman maan lomareissu
Vee-Rallin uramoodissa tarkoitus on nousta mestariksi ja mestariksihan pääsee vain ajamalla ja voittamalla, näin ainakin teoriassa. Mitä paremmin menee, sitä enemmän saa fyrkkaa ja sitä enemmän voi ostaa uutta tallihenkilökuntaa. Henkilökunnan valinnalla on sinänsä väliä, sillä mikäli mekaanikoksi valitsee vaikkapa puolalaisen Bartekin, pystyy hän tarjoamaan ajokkiin paremmat jarrut tai paremman vaihdelaatikon, mutta onnistuu jotenkin kadottamaan uudenkarheasta autosta hevosvoimia. Hevosvoimia saa lisää kun palkkaa Bartekin rinnalle ruotsalaisen Svanten, joka kyllä pumppaa kotteroon hevosvoimia, mutta vaatii palkkaakin kaksinkertaisen määrän Bartekiin verrattuna. Mekaanikkojen ja agenttien kanssa joutuukin sumplimaan sopivaa kokoonpanoa sekä löytämään itselleen sopivaa henkilökuntaa, jotka tarjoavat ajokkeihin pelaajan vaatimia osia ja etuja.
Alkuun uramoodi antaa ensin valittavaksi yhden viidestä autoluokasta, johon kuuluvat tavallinen ralli, gymkhana (joka kylläkin kulkee nimellä Extreme-Khana), rallicross, maastoautokisat, sekä mäkiajo. Kun ensimmäinen ajokki on lunastettu haluamastaan ajoluokasta, on aika siirtyä radalle. Tarjolla on kisailua muutamassa eri maassa, painottaen vahvasti sanaa ”muutama”. Pelissä on nimittäin vain muutama maa/rata per ajoluokka. Esimerkkinä nyt vaikka mäkiajo, josta löytyy Kiina, Romania, Kanada ja… Siinä ne sitten olivatkin. Välillä samaa rataa saa ajaa jopa vesisateessa, mutta muuten ne ovat aina samoja. Poikkeuksena tähän ovat kuitenkin tavalliset rallikisat, joissa ilmeisesti on jonkinlainen kenttägeneraattori, tai ainakin isompi karttavalikoima.
Rallikisoissa ratojen samankaltaisuuteen ei välttämättä kiinnitä heti niin vahvasti huomiota, mutta muissa ajoluokissa kyllä. Kun muutaman kerran ajaa samaa rallicross-rataa läpi, oppii aika äkkiä tietämään minkä hyppyrin jälkeen lentokone lentää villisti ruudun yli tai missä kohtaa radan reunoilla pyroteknikot painavat tulimeren päälle. Joka kerta sama juttu ja aina ensimmäisellä kierroksella. Kahden kisan jälkeen alkaa jo kyllästyttämään samat ja toistuvat efektit.
Ratojen vähäinen määrä ei sinänsä häiritsisi niin suuresti, mikäli peli tarjoaisi muuten reilusti vaihtelua. Varsinkin alussa yksitoikkoisuus on suuri ongelma, kun pelaaja omistaa vain yhden autoluokan auton ja joutuu ajamaan samoja kisoja sekä ratoja uudelleen ja uudelleen, kerryttääkseen pikkuhiljaa rahaa pankkiin. Parhaiten kaikki tämä näkyy esimerkiksi maastoautoilla ajettavissa kisoissa kun ainoaksi radaksi valikoituu Siperia. Tulee muuten kotia ja aurinkoa ikävä, kun ajat viisi kierrosta yhtä ja samaa lumirataa ympäri ja vieläpä kolmeen tai neljään kertaan. Kun tähän sekaan heittää myöhemmin mainitun mekaniikan jonka takia mestaruutta ei koskaan voita, alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan kisoihin vähän vaihtelua.
Autoja pelistä sentään löytyykin jo huomattavasti isompi valikoima, vaikka autoluokasta riippuen tarjonta vaihteleekin suuresti. Ralliluokasta löytyy kaikki mahdolliset nykypäivän WRC-Fordit, Mitsubishi Lancerit ja Skodat, mutta sekaan mahtuu myös Opel Mantaa, Mini Cooperia, Lanciaa ja Fiat Puntoakin, sekä kasa mäkiajoon tarkoitettuja superautoja, kuten Norma MXX ja Suzuki SX4. Autot näyttävät ja kuulostavat esikuviltaan, mutta eivät kuitenkaan tunnu sellaiselta, kiitos onnettoman ja oudon arcadea ja realistisuutta sekoittavan ajettavuuden.
Realistista arcadea
Ajettavuus on parhaimmillaan tavallisissa rallikisoissa ja autot käyttäytyvätkin suunnilleen kuten kuuluukin. Kisoja on helppo ajaa, mikäli pelaaja on joskus pelannut jotakin muuta rallipeliä, kuten vaikkapa Dirtiä tai WRC:tä. Mutta odotas vain, kun vaihdetaankin ajoluokkaa vaikkapa mäkiajoihin, saati rallicrossiin! Mäkiajoissa voi paahtaa kaasu pohjassa kolmea sataa pitkin Kanadaa, sillä auto kulkee kuin raiteilla, eikä jarruakaan juuri tarvita. Auto pysyy tiessä aivan uskomattomalla liimalla, joka lähentelee Need For Speedin ajettavuutta. Kun sitten siirrytäänkin rallicrossin maailmaan, auto liukuu kuin öljytyllä jäällä, vaikka ajetaan asfaltilla. Hiekalla ajettuna auton liikkuminen on jotain aivan käsittämätöntä ja varsinkin mutkiin ajettaessa kaasua on käytännössä mahdotonta edes koskettaa ilman, että auto pyörähtää ympäri. En ole varmaan ikinä pelannut mitään autopeliä, jossa ajettavuus on jotain näin surkeaa. Tekijät eivät oikein tunnu osaavan päättää haluaako V-Rally 4 olla Need For Speed, Dirt, vai Train Simulator 2019.
Kun Volkswagen sitten lähtee pienessä mökkitiepätkässä hanskasta, törmää oikealla kaistalla jostakin syystä lojuvaan Scania-rekkaan ja kierii useasti katon kautta ympäri pitkin pöpelikköä, muuttuu auto äkkiä pieneksi kuutioksi ja kisa loppuu siihen. Paitsi V-Rallyssa. Eehei, auto restarttina tielle, kouraan kolmen sekunnin aikasakko ja kaasu takaisin pohjaan, sillä vauriomallinnusta pelissä ei käytännössä ole. Autosta kyllä taipuu puskuri ja halkeaa tuulilasi, mutta mitään kummempaa vaikutusta vaurioilla ei tunnu olevan. Vahinkomittari kyllä näyttää muuttavan väriään, mutta auto kulkee edelleen kolmeasataa aivan kuten lähtösuorallakin. Mäkiautoissa tosin pieni poikkeus, sillä jostain syystä auto ei suostu nostamaan kierroksia välillä ollenkaan ensimmäiseen kolmeen sekuntiin, mutta kun kierroksia alkaa nousemaan, onkin auto jo kiihtynyt seuraavan kahden sekunnin aikana yli 200km tuntivauhtiin. Anteeksi nyt vain Kylotonn, mutta autot eivät helkkari sentään toimi näin!
Tyhmät tankit
Autojen ajettavuus on onneksi sopiva pelin onnetonta tekoälyä ajatellen, jotka ajavat jatkuvasti kiskoilla hyvin pienellä virheentekomahdollisuudella. Ne eivät juurikaan ohittele toisiaan, eivätkä reagoi pelaajan kosketuksiin tai törmäyksiin millään tavalla. Vastustaja-autot ovat kuin tankkeja, jotka vain kulkevat samaa linjaa eteenpäin tasaisilla nopeuksilla. Mikäli jonkun bugin takia ne hiemankin poikkeavat reitiltä ja päätyvät vaikkapa penkan puolelle, jäävät ne sinne pyörimään paikalleen. Ressukat kun eivät osaa peruuttaa, kääntyä takaisin tielle tai käyttää ”Palauta auto tielle”-nappulaa. Tekoälykuskeista ei ole muutenkaan mitään vastusta ensimmäisen tunnin jälkeen, kun omaa autoaan on saanut viritettyä edes jonkin verran. Edes vaikeustason nostaminen ei tuo kisoihin sopivaa vastusta, sillä tietokoneauton nopeus ja paremmuus reagoi vain pelaajan auton tehdasasetuksilla toimivaan versioon. Vähänkin viritetymmällä koslalla pääsee siis jokaisesta kuskista ohi kierroksella, jopa kahdella.
Kun uraa on sitten tahkottu parin tunnin edestä ja ajokkikin pysyy edes hetken tiellä, on aika lähteä moninpeliin ottamaan matsia. Eipä muuta kuin pelihaku päälle, siemaus piristävää kahvia ja radalle. Kolme pannullista ja vessareissua myöhemmin pelaaja odottaa edelleen peliseuraa, eikä sellaista näy. Vaihtoehtona on siis jatkaa pelaamista yksin, tai kutsua naapuri kylään ajamaan jaetun ruudun rallikisoja. Pisteet siitä, sillä pelaaminen jaetulla ruudulla alkaa vähitellen olla kadonnutta autopeleissä.
Ikuinen häviäjä
Vielä loppuun asia, josta mainitsin tekstin alussa. Nimittäin uramoodin ”mestariksi pääsee vain ajamalla ja voittamalla, ainakin teoriassa” -lause. En ole oikein varma toimiiko järjestelmä täysin oikein vai missä on ongelma, mutta kun voitin kaikki rallicrosskisat ja osan kuskeista vieläpä kierroksella, olin silti finaalipisteissä sijalla 13, enkä saanut kuin muutaman saturaisen vaivanpalkkaa ajoistani. Kun tämä sama skenaario toistui kolme kertaa kolmessa eri ajoluokassa, lähti pelilevy äkkiä konsolista ja peli kovalevyltä. En näe mitään mielenkiintoa pelata peliä, jossa olen selvästikin tekoälyä parempi, mutta pelimekaniikka lyö kapuloita rattaisiini, etten vain pääsisi eteenpäin.
Yhteenveto arvosteluun on kuitenkin selvä: V-Rally voi mädäntyä vielä seuraavatkin 16 vuotta syvällä mutalammikossa. Osta mieluummin mikä tahansa Dirt-sarjan peli, tai vaikkapa Milestonen kehittämä Gravel ja saat parempaa vastinetta rahoillesi. Onko pelissä kuitenkaan mitään hyvää? No, maisemat ovat nättejä ja moottorijyrinät ihan kivat. Myös alkuintron selostava naisääni on mukavan miellyttävä.