Tennispelit. Olen aina ihmetellyt, ketkä mahtavat olla tennispelien kohderyhmää. Virtual Tennis -pelisarjakin on ehtinyt jo yli kymmenen vuoden ikään, vaikka en ole koskaan tavannut henkilöä, joka omistaisi (tai tunnustaisi omistavansa) pelisarjan tuotoksen. Toisaalta, tekeehän Woody Allenkin vielä elokuvia, vaikka kukaan ei tylsyyskuolemaa havittelevia yksilöitä lukuunottamatta niitä suostu katsomaan.
Tennis on laji, jonka korkeimmalla huipulla kalistelevat mailojaan aina jokin kaksikko, naisten puolella Williamsin siskokset ja miesten sarjassa Nadal–Federer -parivaljakko. Ykkösten ja nollien maailmassa sama trendi toteutuu, sillä lajityypin kuninkuudesta on aina taistellut enemmän kieli poskessa iskevä Top Spin, sekä hieman simppelimpi Virtual Tennis.
40 vuotta ja tennistä voi edelleen pelata kuka tahansa pallo
Hyppäsin Virtual Tennis 4:n pelikentille totisesti täytenä tennispeliummikkona. Lähin kosketuspintani virtuaalitennikseen on legendaarisen Atarin PONG-pelin lukuisat uudet tulemiset. Jos ei muuta, on Top Spin 4 ainakin lähes yhtä helposti lähestyttävää viihdettä kuin takavuosien klassikkokin. Tennispelien taistelukaksikosta Top Spin -pelisarja omaa huomattavasti vaikeammat kontrollit kuin Virtual Tennis, jonka näppäimet muistuisivat varmasti alzheimerin tautia sairastavan isoäitinikin mieleen, jos ne kerran hänelle opettaisi.
Kyseessä ei kuitenkaan ole nopeasti tylsäksi käyvä tekele, sillä peli on vanhaa kunnon ”helppo oppia, mutta vaikea hallita” tyyppiä. Vaikeustason noustessa pelaajan tulee oikeasti osata lukea peliä ja painaa nappuloita oikea-aikaisesti, muuten luvassa on nöyryyttävä kokemus, jossa ainoat osumat palloon tapahtuvat käytännössä omalla syöttövuorolla.
Virtual Tennis 4:ää ei kuitenkaan voi verrata perinteiseen aikuisviihde-elokuvaan, sillä geneerisen läpsyttelyn lisäksi kentälle on lisätty taktisiakin elementtejä. Hahmoille on jaettu erityisosaamisia oikean elämän pelityylin mukaisesti. Roger Federer esimerkiksi on tyyliltään ”All Round” (=jokapaikanhöylä), kun Rafael Nadal on puolestaan ”Solid Defense” (=varma puolustaja). Maria Sharapovan pelityyli on ”Hard Hitter” ja niin edelleen. Pelaajalle ominaista pelityyliä käyttämällä niin kutsuttu ”super shot” -mittari hilautuu pikku hiljaa ylöspäin. Mitan ollessa täynnä pelaaja voi vapauttaa supervoiman käyttöönsä saadakseen koottua itsensä yhteen hirmulyöntiin, joka suhahtaa sukkana läpi jopa pelikenttää halkovasta verkosta. Yksikään pelityyli ei kuitenkaan tuntunut nousevan ylitse muiden. Kyse on siis tasapainoisesta systeemistä, jossa pelaajan valintaan vaikuttaa ainoastaan padia kädessään pitävän/käsiään ilmassa heiluttelevan pelaaja henkilökohtainen lempparityyli.
Tenniskyynärpää koko kansalle
VT 4:n oikea koukku on kuitenkin liiketunnistin-ohjaus, josta Xbox 360:llä vastaa Kinect-sensori ja Playstation 3:lla Move-laite. Kynnys toimia itse peliohjaimena ei sekään ole erityisen suuri. Edes etäisesti tennispelaajan manööverejä muistuttava hutkiminen välittyy digitaalimaailmaan ongelmitta. Kinectillä pelaavan ei tarvitse liikkua sivusuunnassa, mutta ottamalla askeleen eteenpäin pikselitennistähti nousee verkolle suhaamaan. Alkuun häiritseväksi kokemani kamerasysteemi muuttui nopeasti itselleni mielekkääksi, sillä pallon lähestyessä ensimmäisen persoonan kuvakulmaan siirtyvä kamera helpottaa lyönnin ajoittamista.
Liikeohjainten avulla pystyy pelaamaan vain sille tarkoitetussa pelimuodossa.
Muita pelimuotoja ovat perus näytösottelu, arcade-palloilu, party-muoto sekä online-pelimuodot. Näiden lisukkeiden päälle World Tour -niminen kampanja tarjoaa noin kymmenen tuntia pelattavaa. Kampanjamoodi on perinteinen ryysyistä rikkauksiin -tarina, jossa oma tuntematon hahmo saatetaan pelaajan suosiollisella avustuksella maailman huipulle. Neljä tenniskautta ajallisesti käsittävä tarina seuraa pelaajaa harjoittelukentälle, ystävällismielisiin harjoitteluotteluihin ja niin edelleen. Hauskana ideana pelaaja liikkuu maailmankartalla ikään kuin pelilaudan nappulana, jossa kerralla otettavien askelten määrä vaihtelee yhdestä neljään. Alun heittosäkki-vastustajat vaihtuvat noin pelin puolessa välissä oikeisiin tennistitaaneihin, jotka tuntuvat ajoittain mahdottomilta päihittää. Omaa hahmoa pitää kuitenkin pystyä alati kehittämään, sillä muuten tie huipulle nousee nopeasti pystyyn. Uran päätyttyä pelin voi aloittaa uudelleen jo kertaalleen käytetyllä hahmolla, jonka kokemus säilyy seuraavaankin tallennukseen.
The choice is Yours
Virtuaalitenniksen graafinen toteutus on perushyvää tasoa. Valittamista ei liioin löydy, mutta uskomatonta graafista tykitystä peli ei kuitenkaan tarjoa. Pelaajien liikkeet on animoitu hienosti ja stadionitkin vaihtelevat ulkonäöltään mukavasti.
Kaiken kaikkiaan Virtual Tennis 4 on viihdyttävä tennispeli, joka ei kuitenkaan, ainakaan lajiin perehtymättömälle, tarjoa mitään elämää suurempia kokemuksia. Myös pelaajalisenssien osittainen puuttuminen häiritsee hieman.
Valinta Virtual Tenniksen ja Top Spinin väliltä kannattaa tehdä oman maun mukaan: iskeekö realistisempi vai arcade-henkinen peli enemmän. Virtual Tennis 4 ei kuitenkaan missään nimessä ole huono valinta.
Virtual Tennis 4:n kilpakumppanin uusimman tulokkaan, Top Spin 4:n, arvosteli Livegamersissa JJR.