Brittiläinen Rare-studio viihtyi pitkään Nintendon siipien suojassa ja tuotti yhtiön pelikonsoleille monia tunnettuja pelejä. Vuonna 2002 studio kuitenkin siirtyi Microsoftille, mutta siitä huolimatta Rare on onnistunut säilyttämään aiemmin Nintendon ominaispiirteenä pidetyn värikkään, kepeän ja lapsenomaisen tunnelman peleissään. The Simsin, Harvest Moonin ja Animal Crossingin hengessä markkinoille saapui vuonna 2006 erikoinen puutarhanhoitopeli Viva Piñata, jossa hoidon kohteena oli rapia 60 erilaista piñataa eli karkeilla täytettyä paperimassaista eläintä. Kokonaisuus oli toimiva ja nyt minipelikokoelman sekä käsikonsoliekskursion jälkeen Rare on julkaissut jatko-osan alkuperäiselle Viva Piñatalle nimellä Viva Piñata: Trouble in Paradise. Tuloksena on enemmänkin laajennus ja päivitys alkuperäiseen peliin kuin täysverinen jatko-osa.
Paha professori Pester apureineen
Piñata-saari on jälleen piirityksen kohteena ja kaiken takana on möreä-ääninen professori Pester apunaan Ruffianien jengi. Pester koettaa varastaa kaiken tiedon Piñata Centralin tietokoneelta, mutta onnistuukin poistamaan kaiken infon erilaisista piñatalajeista. Nyt kukaan ei enää tiedä, mitä piñatoja tulee lähettää mihinkin juhliin ja tämä johtaa auttamatta kauheaan kaaokseen. Pelaaja saa vaativan tehtävän: piñata-tietokanta on saatava uudelleen kuntoon ja ajan tasalle. Tämä taas tapahtuu pyydystämällä erilaisia piñatoja omaan puutarhaan, täyttämällä ne karkilla ja lopulta lähettämällä ne asianmukaisiin juhliin ympäri maailmaa.
Tarinasta ei juuri tarvitse välittää, sillä alun videopätkän jälkeen siihen ei ihmeemmin viitata. Näin ollen on varsin selvää alusta alkaen, ettei peli koetakaan kertoa eeppistä tarinaa, vaan ainoastaan antaa pelaajan käteen paljon työkaluja oman puutarhan hoitamiseen.
Karkkia silmiin ja suuhun
Graafisesti jatko-osa jatkaa alkuperäisen pelin linjaa tarjoten kauttaaltaan iloisen ja värikkään maailman. Kaikki asukit ja esineet ovat sööttejä: vastenmielisyyttä ei tästä pelistä löydy. Vuorokaudenajat ja sääilmiöt vaihtelevat taajaan tahtiin pitäen pelaajan puutarhan eli Piñata Centralin jatkuvassa muutostilassa. Rare ei ole juuri lähtenyt yksityiskohtien paljoudella pröystäilemään, mutta kukapa sellaista olisi tällaiseen peliin kaivannutkaan: kaikki pelit eivät realismia tarvitse. Ruudunpäivitys toimii moitteettomasti ja vaikka latausruutua joutuukin ajoittain katselemaan niin siitä huolimatta peli kulkee koko ajan jouhevasti.
Äänimaailma tuo niin ikään oman panoksensa kepeään tunnelmaan. Musiikkia on melko vähän, mutta sekin vähä on positiivista ja rohkaisevaa duuria torvilla. Ääniefekteistä suurin osa on erilaisten piñatojen äännähdyksiä tai henkilöiden ääninäyttelyä. Pelaajalla on käytettävissään lukuisa joukko erilaisia apureita, joista jokainen sekä näyttää että kuulostaa erilaiselta. Näyttelijät hoitavat työnsä mallikkaasti esittäen repliikkinsä selkeällä englanninkielellä, mutta jostain syystä peliä ei ole lainkaan lokalisoitu: muita kieliä ei ole valittavana. Äänimaailma toimii hyvin yhteen graafisen asun kanssa luoden kokonaisuudesta yhden ison söpöilyfestarin.
Tässä on puutarhasi: tee mitä tahdot
Kontrollit ovat selkeät ja helpot, kunhan vain antaa itselleen hetken verran aikaa tottua niihin. Zeldan ja Kameon tyyliin oikeassa ylälaidassa näkyy koko ajan käytössä olevat toiminnot napeille, mikä takaa selkeän ohjauksen kaikissa tilanteissa. Joskus halutun toiminnon etsimiseen ja valitsemiseen menee liian kauan aikaa, mutta toisaalta tämä ei pääse liikaa turhauttamaan, koska harvemmin Viva Piñatan parissa tulee kiire mihinkään.
Pääpelimuoto on Garden, jossa aloitetaan uusi tai jatketaan jo aloitetun puutarhan hoitamista. Toinen pelitapa on Just for Fun, jolloin ei ole puutetta rahasta tai muistakaan tarvikkeista eli pidetään nimenomaisesti vain hauskaa. Aluksi pelaajan käytössä on vain pieni pläntti maata ja vierailemaan saapuu lukuisa joukko erilaisia piñatoja. Muun hyvän lisäksi ruudulle satelee neuvoja ja mahdollisuuksia erilaisista toiminnoista niin, että kohta silmät pyörivät päässä. Tässä tilanteessa peli osoittaa, mitä se vaatii pelaajaltaan: aloittaessaan uuden puutarhan hänellä on oltava jo valmiina suunnitelma siitä, miten aikoo oman tonttinsa hoitaa. Sikin sokin kaikkea kokeilemalla ei saa aikaan juuri muuta kuin sekalaisen sillisalaatin vailla teemaa tai tulevaisuutta. Itse erikoistuin hyvin nopeasti lintuihin alkuvaiheen sekametelisopasta selvittyäni.
Piñatoja on yli 100 erilaista ja aivan kuten oikeassakin elämässä niin myös pelissä erilaiset elikot syövät toisiaan. Tästä seuraa se, ettei hartaudella ja rakkaudella kasvattamiinsa piñatoihin kannata kovinkaan paljon kiintyä: seuraavana päivänä niistä saattaa tulla tavoittelemasi elikon lounas. Onneksi lapsekasta tunnelmaa ei ole pilattu tekemällä kuolemasta vakava ja pelottava asia, vaan siirtyessään ajasta iäisyyteen piñata hajoaa karkeiksi hurraa-huutojen säestyksellä ja jäljelle jääneet elikot syövät maastoon levinneet makeiset… and so life goes on.
Tavallinen kuvio makeiden tuotantoeläimien kasvattamisessa menee seuraavasti: piñata saapuu puutarhasi laitamille, jolloin täytät muutaman vaatimuksen saadaksesi elikon asettumaan taloksi. Tämän jälkeen joko pyydystät toisen samanlaisen ansalla tai odotat toista uteliasta yksilöä saapuvaksi. Saatuasi kaksi saman lajin edustajaa tontillesi syötät ja hellit niitä, jolloin ne haluavat ajan kanssa suorittaa Romance-toiminnon. Romanssi tapahtuu johdattamalla kumppani omaan kotiin ja katsomalla videopätkän verran piñatojen paritanssia. Rakkaus sinetöidään pikaisella ja kepeällä minipelillä, jonka jälkeen seurauksena onkin uusi jälkeläinen lyhyen ajan kuluttua. Kyseisen lajin elinkierto kruunaantuu, kun se lähetetään asianmukaiseen juhlaan jonnekin päin maailmaa ja sen tiedot tallentuvat Piñata Centralin tietokantaan.
Liikkuvien elikoiden lisäksi pelaaja voi kasvattaa kasveja ja rakentaa aitoja, lammikoita tai vaikka luoda aavikkoa ja jäätikköä rinnakkain niin halutessaan. Ympäristö on hyvinkin vapaasti muokattavissa, mutta jälleen kerran on syytä painottaa suunnitelmallisuuden merkitystä: tilan ja rahan puute iskee hyvin nopeasti ilman kylmäveristä toimintasuunnitelmaa. Kasveihin ei kannata erikoistua, sillä niiden suurin funktio on vain houkutella piñatoja paikalle ja toimia niiden ravintona matkalla kohti Romanssia.
Tule katsomaan puutarhaani
Kokonaisuuteen sisällytetty moninpeli on juuri sellainen kuin tällaiselta puuhailupeliltä voisi odottaakin. Maksimissaan neljä voi hoitaa samaan aikaan samaa puutarhaa joko Liven tai System Linkin välityksellä. Oletusarvoisesti vierailijat voivat vain katsella ja ihmetellä paikkoja, jolloin satunnaiset häiriköt eivät pääse tekemään tuhojaan. Mikäli puutarhan omistaja luottaa vierailijoihinsa niin hän voi antaa heille työkalut ja muokkausmahdollisuudet: tällöin peli onkin parhaimmillaan eli tontin hoitaminen sujuu kahdesta neljään kertaa tehokkaammin.
Ei oo pakko jos ei haluu
Viva Piñata: Trouble in Paradisen suurin ongelma on lopulta päämäärättömyys: mitään ei ole pakko tehdä. Tästä seuraa se, että luovat ja pitkäjänteiset kokeilijat saavat pelistä paljon irti, mutta tiukan suorituskeskeiseen pelaamiseen tottuneet kyllästyvät hyvin nopeasti. Ostopäätöstä miettiessään kannattaakin ensin tehdä itsestään jonkinlainen profiili pelimieltymysten suhteen ja puutarhaa aloittaessaan olla jo valmiina jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä aikoo piñatojensa kanssa tehdä.