Viimeiset kymmenen vuotta on joka kesä teattereihin saapunut ainakin yksi sarjakuvaan perustuva elokuva eikä 2009 tee poikkeusta säännöstä. Leffan vanavedessä markkinoille ryntää myös lisenssipeli, mutta yllättäen kyseessä ei olekaan törkeä rahastus. Kehitystyön tehnyt Raven Software on onnistunut loihtimaan varsin laadukkaan toimintapelin, joka on tehty faneille lähdemateriaalia kunnioittaen.
Tarinan kertominen ei ole helppoa
Pelin tarina seurailee pääpiirteittäin elokuvaa, mutta samalla se ottaa vapauksia ja ammentaa aineistoa myös sarjakuvista. Lopputulos on melkoisen sekava hybridi, joten suosittelen katselemaan elokuvan ennen pelin aloittamista. Tiivistetysti peli kertoo James Howletin eli Loganin eli Wolverinen kostomatkasta Victor Creediä eli Sabretoothia vastaan. Retken onnistumiseksi armeijan tutkimusupseeri, eversti William Stryker vahvistaa Wolverinen luurangon adamantium-metallilla, mutta ei tietenkään silkkaa hyvyyttään. Tapahtumien seuraamista vaikeuttaa jatkuva hyppiminen nykyhetken ja takautumien välillä. Pelillisesti ratkaisu tuo vaihtelua kokonaisuuteen, mutta tarinankerronnan kannalta valinta on epäonnistunut.
SNIKT! ja kommandoa palasiksi
X-Men Origins: Wolverine on kolmannen persoonan lineaarinen toimintapeli God of Warin ja Ninja Gaidenin hengessä. Kontrollit ovat selkeät ja nopeat oppia. Yleensä matkaa voi taittaa yhtä nappia hakkaamalla, mutta pelikokemus rikastuu merkittävästi, kun jaksaa opetella erikoisiskuja ja tekniikkasarjoja. Lisäksi monipuolinen liikevalikoiman hyödyntäminen aukaisee tukun saavutuksia gamerscorea nostamaan.
Ämpäritolkulla verta
Wolverine on verisin peli sitten Ninja Gaidenin jatko-osan. Punanestettä lentää kaaressa litroittain ja irtojäsenet sinkoilevat pitkin tannerta. Alun shokkivaikutuksen jälkeen väkivaltaan kuitenkin turtuu eikä moraalinen krapula enää yllätä, koska tilaisuuden tullen vihulaiset tappavat Loganin todella mielellään. Brutaalia mäiskettä tasapainotetaan lyhyillä ongelmanratkonta- ja tasoloikkaosioilla, mutta parhaimmillaan peli on toimintakohtauksissaan.
Viidakosta jääkentille
Wolverinen matka etenee tiukassa putkessa aina viidakosta jääkentille yhteensä kahdeksassa eri paikassa, joten ympäristöissä on tarpeeksi vaihtelua. Valitettavasti rytmitys ei ole aivan onnistunut, sillä alkupuolen juoksentelu tutkimuslaboratorion käytävillä kestää aivan liian kauan. Graafinen anti on ilahduttavan värikästä, joskin yksityiskohtiensa puolesta keskinkertaista. Henkilömallinnus on toteutettu pääasiassa hyvin, mutta ajan kanssa huomaa selkeää kierrätystä varsinkin vihollisten liikehdinnässä. Visuaalinen ilme paljastaa sen, että Raven Software olisi kaivannut vielä muutaman kuukauden lisäaikaa yksityiskohtien hiomiseen. Kokonaisuus toimii näinkin, mutta silti viimeistelemättömyys harmittaa.
Ääni tekee miehen
Logan näyttää Hugh Jackmaniltä ja onneksi myös kuulostaa siltä. Sabretooth saa myös arvoisensa käsittelyn Liev Schreiberin suulla, mutta muita elokuvasta tuttuja ääniä ei pelissä kuulla. Vihollisten puheet ja huudahdukset vaihtelevat uhkaavasta riidan haastamisesta epätoivoiseen kirkunaan, mutta kierrätys erottuu korvissa aivan liian varhain. Musiikki on elokuvasta tuttua eli erittäin aggressiivista istuen veriseen toimintaan hyvin. Ääniefektejä kuulee korvissaan vielä pelaamisen jälkeenkin: kynnet leikkaavat lihaa ja aseet laulavat Wolverinen muristessa kuin luolamies.
Kierrätyksen lisäksi äänimaailma ei ole tasapainossa ja sitä vaivaa sama viimeistelemättömyys kuin grafiikkaakin. Taustalla kiertävä keskusradion tiedotus kuuluu koko ajan, mutta samalla henkilöiden välinen dialogi hukkuu taustalle. Tämän vuoksi kannattaa laittaa Options-valikosta musiikki ja ääniefektit pienelle voimakkuudelle ja vastaavasti nostaa puheäänet tappiin. Asiaa olisi helpottanut mahdollisuus valita tekstitys, mutta jostain syystä sellaista ei ole.
Hahmonkehitystä ja muuta tauhkaa
Hieman yllättävästi Wolverinen hahmonkehitys saa pelissä merkittävän roolin. Kokemuspisteitä karttuu eliminoimalla vihollisia mahdollisimman monipuolisesti, kaatuneiden tuntolaattoja keräämällä ja salapaikkoja tutkimalla. Uuden tason saavuttaminen tietää tehokkaampien iskusarjojen aukeamista, mutta mielenkiintoisimpia ovat kentältä kerättävät Mutagen-kyvyt. Haluatko Loganin parantumisen alkavan nopeammin (Healing Factor) vai haluatko kokemuspisteiden karttuvan pikavauhtia (Experienced)? Raven Software antaa pelaajalle mahdollisuuden valita sopivat kyvyt valittua pelityyliä tukevaksi. Kokemuspisteiden kerääminen lisää pelin pitkäikäisyyttä merkittävästi, koska toiminta itsessään on melkoisen yksitoikkoista. Muuten mallikelpoisen kokonaisuuden kampittaa yksi asia: korkeaksi kehitetyllä Wolverinella ei voi aloittaa uutta kierrosta läpäisyn jälkeen avautuvalla Hard-tasolla. Kaikki (siis todellakin KAIKKI) on aloitettava alusta, mikäli mielii saada saavutuksen läpipeluusta vaikeimmalla tasolla.
Matkan varrella mukaan tarttuu myös ilmassa leijuvia figuureja, joiden avulla pääsee ottamaan matsia Wolverinella Wolverinea vastaan. Voiton jälkeen pelissä avautuu mahdollisuus pelata yhdellä kolmesta vaihtoehtoisesta puvusta: Legendary, Classic ja X-Force.
Yhden miehen matka
Pelissä ei ole minkäänlaista moninpeliä eikä ladattavaa lisämateriaaliakaan taida olla tulossa, joten X-Men Origins: Wolverine on selkeästi yhden miehen verinen reissu.
Wolverinen syntytarina on poikkeuksellisen laadukas lisenssipeli, joka kuitenkin kärsii tiukan aikataulun aiheuttamasta viimeistelemättömyydestä. Raven Software on osannut kunnioittaa lähdemateriaalia ja luonut rohkeasti elokuvaa brutaalimman kuvan Loganista. Lopputuloksena on itseään toistava toimintapeli, joka kuitenkin roolipelielementtiensä avustamana kantaa loppuun asti. Suosittelen nauttimaan X-Men Origins: Wolverinen pienissä erissä fanituksen kera.