Pelin juoni alkaa käytännössä siitä mihin toinen elokuva loppui. Wolverine on murheen murtama. Tässä välissä pahat pojat asettuvat jälleen maailmaa vastaan ja pakkohan hyvismutanttien on mennä pistämään pahismutantit ojennukseen. Varsinkin, kun kohta testaillaan lääkettä jolla parannetaan mutaatiot.
Pelin kliseistä juonta ei pahemmin jaksa seurata. Pääasia, että pelaajalla on toimintaa sormilleen. Ei sen puoleen, kyllä toiminta passaa aina mutta minkähän ihmeen takia tämän luokan mutantit tuntuvat jotenkin niin voimattomilta?
Grafiikkaa ei ole höystetty supervoimilla
Ensimmäistä kertaa lyödessäni pelin Valkoiseen Torniin kuvittelin, että tämän pelin ulkoasu olisi vähintäänkin silmää miellyttävä. Onhan se sentään lisenssipeli ja käännetty usealle alustalle, mutten todellakaan uskonut, että näin suoralla käännöstyöllä kukaan julkaisisi yhtään mitään.
Peli on nimittäin menuista lähtien aivan uskomattoman ruman näköinen ollakseen Xbox 360 -peli. Tekstuurit ovat suttuisia, animaatiot törkeän näköisiä ja välianimaatiot jotain ns. taiteen ja epileptisen kohtauksen aihettavan valoshown väliltä. Välinäytökset ovat nimittäin hieman flash-animaatioiden kaltaisia kallistuen kuitenkin enemmän gif-animaatioon.
Graafinen ”loisto” on kuin suoraan vanhalta Xboxilta. Se on suuri harmi, sillä kuvittelin saavani näinkin tehokkaalle alustalle hyvän näköisiä pelejä. Varsinkin, kun itselläni on teräväpiirtotelevisio ja hyvä äänijärjestelmä.
Molemmilla osa-alueilla X-Menin uusin tekele petti minut pahasti. Äänet tulevat milloin mistäkin, ja pelin onneton suttugrafiikka toistaa itseään. Hiukan tosin pelastaa se, että ääninäyttelyssä on mukana mm. elokuvasta tuttu näyttelijä Patrick Stewart.
Mutanttikolmikon mutajuoksu
Itse pelikokemus on kohtuullista putkijuoksua. Vaihtoehtoisia reittejä ei tarjota oikein missään muualla, kuin kenttää valittaessa. Pelaajalla on mahdollisuus vaikuttaa pelin ns. ladder-pohjaiseen kenttävalintaan. Tällöin pelaaja valitsee kentän jolla pelataan yhdellä pelin kolmesta hahmosta.
Jokaisella pelin hahmolla on tietysti omat mutanttivoimansa, jotka tuovat pelikokemukseen kivasti vaihtelua. Wolverinella päästään huitomaan adamtium-kynsillä, Nightcrawlerilla päästään teleporttailemaan paikasta toiseen, ja Iceman kykenee ”lentämään” jään päällä sekä ammuskelemaan kaikenlaisia jääsäteitä.
Luulisi, että tuollaisista mutanttivoimista saisi jotakin konkreettista irti, mutta pelaaminen on todella tylsää. Ainoastaan Nightcrawlerilla pelaaminen on mukavaa, joskin kohtuullisen helppoa.
Joissain tehtävissä saa myöskin apua esimerkiksi luonnonvoimia hallitsevalta Stormilta.
Jokainen pelaaja pystyy myös vaikeustasosta riippuen kentän läpäistyään parantamaan mutanttivoimiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hahmon kestävyys, elinvoima sekä mutanttivoimat parantuvat riippuen siitä, mihin niitä parannuksia haluaa. Kentistä löytyy myös oudon näköisiä piirikortteja, joilla pystyy avaamaan itselleen kostyymejä ja muuta todella järkevää.
Se, mikä pelikokemuksessa pisti silmään, oli jokaisen hahmon kyky parantaa itse itsensä. Yleensä riittää, kun pysyy paikoillaan niin energiamittari rupeaa täyttymään. Tätä kykyä pystyy nopeuttamaan, kun painaa tiettyä nappia. Pääasia kuitenkin on, että pysyy paikoillaan.
En ymmärrä miksi tällainen ns. huijauskeino on peliin laitettu. Mielestäni olisi ollut järkevämpää tehdä vain Wolverinelle kyseinen ominaisuus ja tehdä mutanteista selvästi normaali-ihmisiä parempia ja kestävämpiä, tai hajauttaa kenttiin jotain ”DNA Accelerator”-ainetta, joka olisi parantanut mutantin vammat.
Peli joka valmistui ennätysajassa… ja oli sen näköinen
X-Men: The Official Game tekee sen minkä lupaa: tarjoaa mutanttivoimilla kikkailua. Harmi vain, ettei itse peli tarjoa iloa pitkäksi aikaa. Pelin kehittäjät ovat alittaneet riman niin alhaalta, että Valkea Tornini huusi tuskasta jonka se koki, kun laitoin pelikiekon koneeseen. Tästä todisteena on yön pimeinä tunteina tapahtunut mullistus, joka hajotti ohjaimeni mutanttivoimien saattelemana. Tai sitten koirani tappoi ohjaimeni mielenosoituksena huonolle pelille.
On monia samankaltaisia toimintapelejä, jotka tekevät kaiken todella paljon paremmin. Esimerkkinä vaikkapa Mortal Kombat: Shaolin Monks, joka on valtaisaa hupia, vaikkei sen juoni loista. Siinä on koreat grafiikat, tasapainotetut voimasuhteet sekä sitä voi pelata kaverin kanssa kaksin. Miksei tätä peliä voi pelata kahdella, tai vaikka kolmella mutantilla kavereiden kesken?
Yksinpelinä tästä jää todella karvas maku suuhun. Lisenssipelihän se on, ja onhan siinä pelattavaakin hetkeksi. X-Men-fanit varmasti pitävät tekeleestä, sillä siinä on muutamia mielenkiintoisia avattavia bonuksia. Lisäksi Nightcrawler ja Patrick Stewart pelastavat mielestäni jo aika paljon, mutta täysihintaiseksi peliksi tässä on niin huima rahastuksen maku, että tekisi mieli jättää itse elokuvakin katsomatta, ihan vain mielenosoituksena.
Joka tapauksessa peli tarjoaa erilaisia kokemuksia kolmen suosikkihahmon kanssa, ja onnistuukin siinä osin. Jäämiehellä lentely on kivaa siihen saakka, kun äkkikuolemat astuvat peliin, samoin käy kahdelle toiselle hahmolle, joskin Wolverinella pelaaminen on tylsintä.
Xbox 360 -version olisi voinut jättää tekemättä, tai sitä olisi voitu viivyttää sen verran, että sille oltaisiin saatu hieman enemmän loistoa. Tällaisenaan tämä tekele jää niihin peleihin, joita tullaan myymään parin kuukauden kuluttua alehyllystä, tai bundlena jonkin ohjaimen kanssa.
X-Miehissä on paljon potentiaalia mutta harmi, että tälläkään kertaa he eivät pääse oikeuksiinsa.
En voi suositella peliä muille kuin X-Men-faneille. Tai jos pelin saatte parinkympin hintaan, niin siitä saa iloa irti parille päivälle.