XIII on Cel-shading -grafiikalla tehty FPS-peli, joka perustuu Ranskassa julkaistavaan samannimiseen sarjakuvalehteen. Peli alkaa siitä, kun uimavalvoja löytää haavoittuneen ja muistinsa menettäneen päähenkilön rannalta tajuttomana. Pian sen jälkeen pelaaja sysätään toiminnan sekaan, aseenaan vain heittoveitsiä.
Pian selviääkin, että päähenkilöä, jota viholliset kutsuvat Kolmeksitoista (eli XIII), epäillään presidentin murhasta ja näin soppaan lisätään FBI. Sen jälkeen keitokseen lisätään vielä armeija ja salainen järjestö, niin alkaa XIII:n muhennos olla kasassa.
Ensivaikutelma
Ensimmäiseksi pelissä pistävät silmään loistavasti toteutetut valikot. Jokainen eri osio on kuin sarjakuvasta ja näin pelaajan eteen aukenee muutama sarjakuvalehden sivu. Kun peli alkaa, voi huomata koko joukon hienoja yksityiskohtia: kun osuu vastustajaa päähän, aukenee pieni sarjakuva, jossa näytetään ruutu ruudulta hieno osuma; vastustajien tippuminen korkeista paikoista näytetään myös samalla tavalla. Räjähdykset, askelten äänet ja kaukaa tulevat vihollisen ammukset animoidaan myös ruudulle. Grafiikka on erittäin hienoa katsottavaa, peli on tyylikäs ja kokonaisuudessaan viihdyttävän näköinen.
Pelin kontrollit ovat perinteiset jo Halosta ja muista FPS-peleistä tutuiksi tulleet peruskontrollit. Päähän osuminen on helppoa, eikä mitään nappeja tarvitse etsiä. Autoaim-toiminto ohjaa luodit hellällä kädellä kohti vastustajia, eikä muuta liikaa luotien lentoratoja.
Ensivaikutelmaa äänistä on vaikeampi muistaa, koska pelin äänet ovat äärettömän vaisut. Yllätyksekseni nimittäin huomasin, että pelistä puuttuvat ns. ambient-äänet kokonaan, lukuun ottamatta muutamia kenttiä, joissa äänet on liimattu taustaan. Ainoa äänitehoste mikä pelissä hallitsevasti kuuluu, on aseiden monotoninen poksahtelu. Haulikko, pistoolit ja kivääri kuulostavat samankaltaisilta, onneksi samaa poksahdusta ei ole käytetty heittoveitsissä ja varsijousessa. Erikoismaininnan ansaitsee pelin musiikki, joka vaihtelee pelitilanteen mukaan. Jännittävissä hiipimiskohtauksissa soi painostava musiikki ja vauhdikkaissa tulitaisteluissa hektinen ja massiivinen orkesterimusiikki.
Pelin tekijät mainostivat lukuisia kuuluisia näyttelijöitä, jotka lainaavat äänensä hahmoille. David Duchovny ääntelee pelin pääosassa, eli XIII:nä, mutta David on oma itsensä ja kuulostaa siltä, kuin hän olisi syönyt rauhoittavia monta kourallista. Toinen maininnan arvoinen on rap-tähti Eve, joka suoriutuukin mallikkaasti tehtävästään.
Silmät avautuvat
XIII:n asevalikoima on tarpeeksi laaja, kokonaisuudessaan n.16 erilaista. Aseiden tasapainotus on kuitenkin mennyt metsään, esimerkiksi tavallinen 9mm pistooli on tarkempi ja käytännöllisempi, kuin M16 rynnäkkökivääri, haulikosta puhumattakaan.
Yleensä peleissä arvostellaan myös tekoäly, mutta XIII:ssä sitä voisi kutsua jo tekoälyttömyydeksi. Esimerkki: tulet ilmastointikanavasta huoneeseen jossa on vartija. Ammut hänet, jolloin käytävässä oleva toinen vartija kuulee aseesi äänen. Näyttöön aukenee muutama sarjakuvaruutu, jotka kertovat sinulle, että sinut on kuultu. Vartija lähtee tulemaan huonetta kohti ja jos tässä vaiheessa menet huoneesta ulos vartijan eteen, hän ei reagoi sinuun mitenkään, vaan menee huoneeseen katsomaan kuollutta kumppaniansa. Toisessa tapauksessa vartija/vihollinen voi nähdä seinien läpi, rynnätä huoneeseen ja ampua heittolaukauksen otsaasi.
Tekoäly ainakin tarjoaa yllätyksiä heittolaukauksien ja seinien läpi ampumisen muodoissa. XIII:n mahdollinen vaikeus perustuu skriptattuihin tapahtumiin, jotka valitettavasti tekevät yksinpelistä kertakäyttöisen. Mutta kuitenkin vaikeustasoja on riittävästi ja peli onkin mukavan haastava vaikeimmilla tasoilla. Sankarikaan ei ole voittamaton, vaan saattaa menettää yhdestä vihollisen sarjasta lähes koko elämänsä.
LIVE!
XIII tukee Team Deathmatch, Deathmatch ja Sabotage- pelimuotoja. Livessä tulee hyvin esille aseiden tasapainottomuus, kahdella pistoolilla pärjää parhaiten. Live-ominaisuuteen ei ole kuitenkaan selvästi panostettu, sillä pelaajamäärä on rajoitettu kahdeksaan. Monissa pelin kartoissa maksimipelaajamäärä on kuitenkin alhaisempi, eikä hyviä pelejä pääse syntymään. Ja Xboxille yksinoikeudella tullut pelimuoto, Sabotage kärsii myös samasta ongelmasta. Alle kahdeksan pelaajaa ei riitä tämänkaltaiseen pelimuotoon ja vain kolme karttaa tukee tätä pelimuotoa. Ainoan hauskuuden saa irti, kun pelaa kaverin kanssa samalla puolella bottilaumaa vastaan.
Yhteenveto
Skriptatut tapahtumat, putkimaiset kentät ja yksi mahdollinen loppuratkaisu tekevät XIII:stä kertakäyttöisen. Mutta kertakäyttöinen on kuitenkin parempi, kuin käyttökelvoton. Loistava juoni, hauskat, sarjakuvamaiset ratkaisut sekä hyvä musiikki, jaksavat kannatella pelikiinnostusta loppuun asti. Peli myös sekoittaa sulavasti hiipimistä ja ammuskelua.
Täyttä hintaa en kuitenkaan maksaisi missään tapauksessa, kaupan alelaarista ostettuna peli voisikin antaa rahalle vastinetta. Yksi pelikerta on kuin lukisi jännittävää interaktiivista sarjakuvaa. Toinen pelikerta on kuin lukisi saman uudestaan.
Suosittelisin peliä niille, joilla ei ole Liveä tai jotka etsivät kevyttä räiskintää hyvällä juonella. Jos Liven omistaa, niin Xboxille löytyy kyllä parempiakin Live-räiskintöjä.