”Pelit herättävät suuria tunteita siinä missä muutkin viihdejulkaisut. Itse kullekin kivikasvolle on joskus saattanut käydä ikävä yhteensattuma, jossa puoliso tai muu perheenjäsen on kuorinut sipulia juuri sillä hetkellä, kun pelin uskollinen karvakamu vetelee viimeisiään. Mutta miksi samantapainen, samalla kaavalla etenevä hahmon kuolema koskettaa eri tavoin eri pelissä?”
Mikä peli erityisesti on herättänyt suuria tunteita? Miksi? Mikä surullisissa tarinoissa kiehtoo? Voivatko pelit edes herättää tunteita siinä missä muu taide, vai ovatko pelit vain keino tappaa aikaa? Lue Spesin artikkeli kokonaisuudessaan täällä ja osallistu keskusteluun.
