”Olipa kerran kaksi ystävää, toinen punainen ja toinen sininen. He asuivat eri puolilla puistoa. Punaisen ystävän nimi oli ilo ja sinisen milo. Jokaisena aamuna he tapasivat puiston keskellä olevan puun luona ja joivat omenateetä sekä maiskuttelivat vaahteranlehden makuisia keksejä. Yöksi he palasivat takaisin koteihinsa tavatakseen taas seuraavana päivänä. Mutta aamun tapaamiset kävivät yllättävän vaikeiksi, koska joka päivä joku oli ilmeisesti laittanut puiston ja sen polkujen sekä puiden järjestyksen uusiksi.”
Lue koko arvostelu täältä.