Streum On Studiosin kehittämä Necromunda: Hired Gun on Warhammer 40 000 -maailmaan perustuva Doom-henkinen räiskintä.
Ranskalainen pelistudio julkaisi viisi vuotta sitten Space Hulk: Deathwingin, jonka jäljissä Necromunda: Hired Gun selkeästi jatkaa monessa mielessä.
Isoja ensimmäisestä persoonasta kuvattuja tarinapohjaisia räiskintäpelejä ei viimeisten vuosien aikana ole tullut markkinoille kovinkaan paljon. Sen takia Necromunda: Hired Gun on tuotos, jonka julkaisua peligenren ystävät ovat pitäneet silmällä.
Siinä samassa piilee myös sudenkuoppa: Kuinka luoda aidosti kiinnostava yksinpeliräiskintä, jonka pelaaminen tuntuu merkitykselliseltä? Siinäpä vasta tehtävä.
Kun Doom kohtaa Cyberpunk 2077:n
Peli sijoittuu Necromunda-nimiseen tulevaisuuden kaupunkiin, jossa on meneillään jengien mittelöt.
Riskolliset ovat vallaneet planeetan ja pelin päähenkilönä toimiva palkkasoturi lähtee taistelukoiransa kanssa selvittelemään Necromundan edesottamuksia ja puhdistamaan paikan mädästä sakista.
Pelin taustatarina on toki höttöä, mutta pelin vinksahtaneessa maailmassa on jotain sympaattisella tavalla outoa ja hauskaa.
Pelin maailmaa voisi pitää jonkinlaisena Doom-helvetin ja Cyberpunk 2077 -futuristikaupungin risteytyksenä. Myös Prey-pelin ällömaailmasta diggailevat samaistuvat varmasti Necromundan hullunkuriseen kaupunkiin.
Lainaa paljon ja huonolla menestyksellä
Hittistatuksen saaneet räiskintäpelit sisältävät yleensä jonkin täysin uuden ja mullistavan jutun.
Necromunda: Hired Gunissa sellaista ei valitettavasti ole, siis ei yhtään ainutta ”omaa juttua. Se pudottaa sen arvoa roimasti.
Peli on toiminnaltaan täysin mielikuvitukseton, edellisten räiskintäpelien toistaja.
Liukuhihnaräiskiminen, akrobatia, aseiden virittely, aarteiden metsästys ja kokemuspisteiden kartuttaminen outouksien ympäröimässä maailmassa on kohtalaisen kivaa, mutta tätä kaikkea tarjoaa myös loistelias, viime vuonna julkaistu Doom Eternal ja vieläpä paljon laadukkaammin.
Tehtävien suorittaminen pelissä itsessään tökkii, sillä neuvoksiannot ovat epäselviä ja peli ei välttämättä etene, ellei kentän jokaista vihollista ole listitty. Kentät päättävät pomotaistelut ovat nekin vain älyttömän tylsiä.
Välillä joutuukiin kelailemaan kartassa taaksepäin, että löytää sen putkeen juuttuneen otuksen körilään ja saamaan sen pois hengiltä.
Graafisesti Necromunda: Hired Gunista jäi kaksijakoinen fiilis. Peli näyttää Xbox One X:llä aika ajoin ihan hyvältä ja tekstuurit ovat tarkkoja. Grafiikka kuitenkin tökkii pahasti, ja se on nopetempoisessa räiskintäpelissä anteeksiantamatonta.
Pelistä puuttuu se ”oma juttu”
Necromunda: Hired Gun on klassinen esimerkki pelistä, josta puuttuu identiteetti. Warhammer 40K -maailmaan sijoittuva peli kuulostaa paperilla hyvältä, mutta todellisuudessa lainailee paljon muilta eikä tarjoa pöytään mitään uutta.
Se on peli, jolle räiskintäpelien ja Warhammerin ystävät voivat antaa mahdollisuuden, mutta muut tuskin saavat siitä mitään sen suurempaa mielihyvää.
10-15 tuntia räiskintää helvetissä, kiinnostaako? Jos kiinnostaa, osta alelaarista.